Nala kipeänä

Meidän kisatauon lisäksi jouduimme aloittamaan myös treenitauon. Nala joutui antibioottikuurille ja meni heikkoon kuntoon. Olemme taas saaneet pestä mattoja viikko tolkulla, mikä ottaa kyllä päähän kaiken muun huolen ja stressin lisäksi. Ette tiedä miten monesti meillä pestään lattioita! Sitä rataa kun edelliset matot saa kuivaksi, pitää toisia jo pestä ja taas lattiat pesuun. En ole viitsinyt koirarukkaa kiusata enää treeneillä, sillä oli välillä tosi väsynyt. Ripuli tosiaan meni hieman pahemmaksi. Maanantaina koira oli jo terve ja ylienerginen itsensä, mutta tiistaina illasta oli kaikki matot kakittu. Ei siinä mitään, soitto päivystykseen, lääkekuurit päälle ja seuraavana aamuna ruuhkaiseen eläinlääkäriasemaan.

Enpä ole ikinä tavannut niin mukavaa eläinlääkäriä kuin tuolla Kuopion Tuhatjalassa oli! Itseä kun suututti ja huoli koirasta oli kova, eläinlääkäri osasi suhtautua asiaan todella järkevästi, tutki koiran ja antoi lääkettä kotiin vietäväksi ja pari piikkiäkin Nala sai. Kiitän taas kerran tuhannesti aivan loistavasta palvelusta Tuhatjalan päivystyshenkilökuntaa ja eläinlääkäriä! Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olette hyvin hoitaneet koiriani, olen ennenkin joutunut joulunpyhinä ja myös uutena vuonna teille soittelemaan ja olette olleet joka kerta suureksi avuksi. Kiitos!

Nalahan oli jo illasta eri koira, mutta eilen aloitti taas oksentamisen. Pitää tarkkailla tilannetta ja viedä taas lääkäriin jos jatkuu huomenna. Huoli suuri toisesta... En tiedä onko tämä jonkinlaista surutyötä myös Nalalle? Stressi ja sairastelut kulkevat käsikädessä ja Nugan lähtö vaikuttaa välillä vieläkin Nalaan, sen huomaa. Ikävä Nuga sinua kova. <3 Haudallesi taas kiikutamme kynttilöitä.

2.12. Kisat ACE

Nala aloitti ripulin edellisenä yönä ja mietin pitkään menenkö edes kisoihin. Mutta koska koira oli hyvävointinen, söi ja joi, niin ajattelin mennä ja katsoa jos koira väsähtää, lopettaisin heti. Noh, voin sanoa, että koira ei todellakaan väsähtänyt! Vireet olivat äärimmäisen korkealla ja kulki upeasti.

Kaksi ajatusta kisoihin ennen kisoja:
- onnistuneet puomin alastulot
- kisajännityksen voittaminen ja loistava kisafiilis.

Ensimmäisen ajatuksen kisoista sain heittää harakoille, eli puomit meni päin honkia. Kahdella agiradalla tehtiin puhtaat radat, mutta puomin kohdalla Nala hyppäsi ja molemmista kävelin ulos radalta. Voitte kuvitella ketutuksen määrää? Hidastin erään ohjaajan neuvojen mukaan ja toistin sanaa "Ota", mutta ei.. Nala käveli siihen asti kunnes kontaktiraja tulee ja hyppäsi. Ollaan treenattu ja treenattu ja treenattu, mutta ei auta. Pakko varmaan opettaa ihan pysähtymään kontakteille, koska ei tästä tule mitään. Keinu ja A menivät aivan loistavasti ja Nala teki aivan mahtavat keinut, mistä olin todella ylpeä!

Hyppyradat olivat tosi kivoja! Oli tekemistä ja kiirettä ja irtoamisia ja mielenkiintoisia estekulmia. Söhelsin vain molemmilla. Toisessa en kerennyt tarpeeksi nopeasti esteelle ja Nala meni hieman kierroksille ja jäi minua komentamaan esteen eteen ennen kuin hyppäsi. Toisella kertaa en ottanut Nalan nenästä kiinni hankalassa kohdassa ja karkasi väärälle esteelle. Muuten loistava rata! Olin hirmu ylpeä muutenkin kaikesta mitä teimme. Radat sujuivat hienosti eikä kaduta mikään. Ainoastaan harmittaa nuo puomit, sillä niihin ollaan nähty todella paljon vaivaa ja aikaa. Pakko varmaan alkaa komentamaan Nalaa siinä alastulolla, vaikka sanotaan ettei mitään negatiivista saisi sanoa kentällä koiralle, mutta ei se varmastikaan muuten opi.

Näillä fiiliksillä kisatauolle, mahtavaa :)

29.11. treenit

Lähdin treeneihin ajatuksella, että aivan sama mitä tullee, nyt mennään vuan kovvoo ja loisto fiiliksellä!! Rata oli vaikea ja näytti aluksi hieman pelottavaltakin, sillä heti neljäntenä esteenä oli kepit, jotka oli sijoitettu kahden putken väliin, ettei tilaa jäänyt kuin 2metriä putken suiden välille, jossa kepit olivat ja molemmat putkien päät olivat lähempänä estettä nro 3, kuin kepit. Toinen vielä suoraan niin, että koira olisi voinut kolmoselta suoraan sinne ampaista. Koko rata oli täynnä kaikenlaisia kikkailuja, jenkkiläisestä (ihan uusi juttu) monenlaisine irtoamisiin ja hyppyjen kiertämisiin.

Nala veti ekalla oikein kepeille!!! Meinasin järkytyksestä jäädä palkkaamaan, mutta annoin mennä vaan ja hitsi vieköön, me päästiin esteelle nro 19 ilman virheitä!!! Jopa puomi!! Olin niin ylpeä Nalasta! Voi miten mahtava fiilis jäi treeneistä. Viikon puomin alastulotreenit olivat tuoneet tullessansa myös varmuutta Nalalle, mutta heti kun minä taas sähelsin siinä välillä (menin liian lähelle varmistamaan) niin Nala hyppäsi. Kisoihin pitää vain yrittää antaa Nalan tehdä itse sen minkä osaa ja toivoa, että ei mene vire liian korkealle puomilla. Ja muistaa itse rauhoittaa menoa alastulon kohdalla, ettei vain ampaise täysillä ohi ja vedä Nalaa mukanaan.

Ajattelin myös, että tällä kertaa jätän riehumiset ennen kisarataa vähän pienemmälle. Jos se vähän rauhoittaisi Nalaa puomilla.. tai sitten ei, mutta yritetään nyt! Onneksi on neljä rataa, joissa voi kokeilla eri tapoja ja etsiä sitä meille sopivinta tapaa. Tietysti tuttu halli vaikuttaa koiraan, katsotaan miten paljon tällä kertaa.

Nalan kehitystä on niin upea seurata. Vaikka välillä tulee takapakkeja, niin koiran ilmeistä, eleistä ja testailuista saa todella paljon irti ja näkee milloin asia ei ole hallussa. Vaikkakin se on äärimmäisen turhauttavaa, mutta sitten kun joku hankala asia onnistuu, on ihana saada itsekin sitä itseluottamusta ja todeta, että tästä päästiin eteenpäin! Välillä vain kun ei itse kertakaikkiaan ymmärrä miten paljon pienikin asia vaikuttaa ja tekee virheitä senkin takia niin paljon, syyttää itseään ja motivaatio lajia kohtaan katoaa. Pitäisi aina saada jotain positiivista irti treeneistä. Aina se ei ole helppoa, mutta kovasti yritän. Nyt odotan intoa puhkuen kolmen kuukauden kisataukoa. Sitten näkee mitä tauolla saa aikaiseksi vai saako mitään. :)

Hyppivä puomilainen

Otsikko kertokoot kaiken.. iltatreenit kontaktilla ovat menneet välillä tosi hyvin ja välillä tosi huonosti. Nala kun pomppii nykyään näköjään myös pelkällä kontaktin alastulolla eikä vain puomilla.Yritin eri tapoja, mutta aina silloin tällöin, mitä tapaa käytinkin Nala toisena kertana teki upeasti ja toisella kertaa pomppas.

Nala jotenkin kiihtyy puomin alastulolla. Hänen on aivan pakko päästä siitä nopeasti pois. Hirmu kiire. Jos yritän rauhoittaa (äänen sävyllä ja liikkeillä, hiljentämällä vauhtia tai ihan pysähtymällä), hän välillä tulee hienosti ja välillä jää vain tuijottamaan minua ja tulee miten sattuu alas. Toistoja, toistoja, toistoja.. ei kai tässä muu auta.

Koitin kieltää Nalaa hyppäämästä ja kyllä se auttoi sinänsä, että kun sanoin ei heti kun hän hyppäsi, jäi tuijottamaan ihan kummissaan ja seuraavalla kerralla meni tosi nätisti. Kisoissa sitä ei vaan niin kielletä ja koiteta uudestaan, joten sunnuntaina sitten pois radalta jos hyppää. Onneksi on kaksi agia ja kaksi hyppäriä. On monta tilaisuutta mokeltaa ja tehdä hyviä ratapätkiä! Katsotaan miten meidän käy.

Nala on kyllä ihan mahtava ollut kotona. Lapseni yrittää häntä komentaa Nalaa jatkuvasti ja Nala se vain varmistaa jokaisen lapsen antaman käskyn aina minulta, että "pitääkö mun ihan oikeasti kuunnella tuota?!?". Näkisitte koiran ilmeen. Viisas rakas koirani <3

27.11. Treenit

Oli huikean 40esteen treeni, jota veti meidän ihana oma ohjaajamme herra J. Hänen treeneistä jää AINA hyvä fiilis, vaikka nytkin omistaja ei vaan osannut, niin silti jäi sellainen olo, että kyllä me tuo vielä joskus osataan! Vaikka ärräpäitä pääsikin yhdessä kohtaa useampi, niin tajusin ettei se ole helppo paikka jos minä en osaa ohjata tarpeeksi selkeästi ja koira ei irtoa. Ja minä sähelsin omiani ja Nala ei aina irtoa, joten ei mikään ihme, jos ei onnistunut. Kuitenkin hauskinta oli treeneissä juokseminen. Ah, niin kamalalta kuin se kuulostaakin niin ihan parasta 40esteen radassa on se, että tiedät tehneesi jotain kun rata loppuu. Kolmesti menimme alusta loppuun asti radan plus pikkupätkät ja jalat lauleskelivat mollivoittoisia lauluja tämän jälkeen. Tämä kertoo myös siitä miten huonoksi kunto menee kun ei hetkeen juokse..

Siihen on onneksi olemassa ratkaisu, siis kunnon kohottamiseen. Ja siihen ajattelimme panostaakin nyt kisatauon aikana. Pari kolme kertaa kuussa agitreenit seuraavat 3kk ja armotonta lenkkeilyä. Tulisi vain lunta, että pääsisi metsään tarpomaan! Innolla torstain treenejä odotellessa, kiitos J:lle taas loistavasta piristyksestä agilityyn! Enpä ole nähnyt vähään aikaan tuolta treenihallilta lähtevän niin paljon tyytyväisiä ihmisiä, jotka ylistivät treenejä maasta taivaisiin. Sinä se osaat työsi ja osaat antaa arvoa erilaisille ihmisille!

25.11. treenit

Omankentän treenit vieläkin! Missä olet lumi? No mutta treeneissä yritin panostaa  puomiin, mutta enköhän senkin mokeltanut. Liikaa toistoja, liian paljon omistajan sekoiluja.. Noh, tulipahan käytyä. Alkaa vain enemmän ja enemmän tuntua, että se kolmenkuukauden tauko saisi tulla jo. Noh, ensi viikonloppuna on acen kisat.. Sitten ihana tauko alkaa!

Kevättä odotellessa. Silloin olo on muutenkin aina parempi. Nyt ei auta syytellä kuin itseään tästä olosta, mutta kyllähän tuo aurinko piristäisi. Nälän laihdutuskuuri pitää taas aloittaa, meillä on turhan monta namien antajaa :D.

Pihatreeniä ja sairastelua

Viikko meni vähän harakoille treenien kanssa. Sairastelut, työmatkat ja edellisessäkin viestissä vaikuttaneet motivointiongelmat tekivät tehtävänsä ja treenasimme yksittäisinä keppejä vain. Jätin puomin alastulon suosiolla nyt tällä viikolla, että voin sitten ensi viikon treenailla sitä ja vain ja ainoastaan sitä. Pitkä viikko tiedossa...

Pitäisi asentaa kontaktin alastulo sellaiseen paikkaan, ettei sitä tarvitsisi aina kantaa paikoillensa. Tällä hetkellä se lepää nätisti seinää vasten pihalla. Todella hyödyllistä.. no mutta keppitreenit sujuivat loistavasti. Nalalla on se into, mitä kepeillä tarvitaan ja se on ihan huikea. Loppuväleihin mennessä se into on muuttunut ihan huikeaksi ja hullu murina, riehuminen ja pomppiminen kepeiltä tullessa. Olen hyvin tyytyväinen Nalaan tässä asiassa! Jos me ollaan huonoja kontakteissa niin hittovie, nämä kepit me kyllä osataan! :)

Ainahan sattuu virheitä, tässä lajissa varmasti tavallista enemmänkin, mutta inhimillisinä olentoja me olemme. Nyt liput salkoon, sunnuntaina aloitetaan ongelman ratkominen ja joka ilta luvassa taas pihatreeniä.

15.11. treenit

Justiinsa juu ja näin on näppylät! Koko päivän motivoin itseäni illan treeniä varten. Tämähän on vain harrastus, ei minun tarvitse stressata tästä näin paljon, enkä nähnyt tarvetta kirota osaamattomuuttani.. noh, eiköhän olotila ollut mitä mainioin treeneille lähdössä, mutta ennen edes kuin radalle päästiin harjoittelemaan oli jo tilanne toinen. Motivaatio, mitäs ihmettä se nyt on?!

Ehkäpä keväällä voisi saada ACElla enemmän irtikin treeneistä, kun ei olisi niin paljon kaikkea muuta. Voisi harjoitella yksittäisiä esteitä jossain muualla rauhassa, yrittää opetella opettamaan koiraansa paremmin, tehdä paljon toistoja ja harjoitella yksittäisiä esteitä.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tarvitaan ihan hirveästi vielä ohjaukseen opetusta, ei me tulla olemaan valmiita SM-kisoihin vielä pitkään pitkään aikaan, mutta sitä ennen pitäisi saada se oma tekeminen nousemaan täältä huonosta hyväksi ja motivaatio lajia kohtaan kuntoon. Myös oikeiden koulutustapojen löytyminen olisi tärkeää, mutta siihen ei nyt näköjään ratkaisua tähän hätään saa mistään. Kaikki tuntuvat maksavan..

Keskityimme treeneissä pelkään puomiin. Aloitan sen opettamisen sitten taas alustalla tai sitten vaadin vain Nalaa koskettamaan kontaktipintaa. Miten teen, niin sitä en vielä tiedä. Molemmissa on puolensa ja kai minun pitäisi se ohjaajana päättää, mutta kun en vaan osaa. Olen ihan "peukalo keskellä kämmentä" tässä asiassa, olisi mahtavaa jos saisi puomin omalle pihalle ja voisi vain treenata sitä. :) Taidan ottaa ajatukset käteen, pakata ne johonkin laatikkoon ja syventyä niihin sitten kun ajatukset rauhoittuneet asiasta.

Mutta hyvillä mielin viikonloppuun, ensi viikolla jatkuu treenit M&M areenalla :). Kiitos omalle koutsille, J:lle siitä, että jaksaa aina ajatella positiivisesti. Onhan nuo meidän ajat parantuneet kesäkuusta (samoilla radoilla tehdyt vertailut) 6sekunttia... Matkaa on vielä paljon, mutta suunta oikea.

11.11. kisat Hu-Pu

Olipas virkistävää käydä pitkästä aikaa kisoissa! Nämä kisat menivät osin todella upeasti ja osin saimme taas paljon paljon parannettavaa. Mutta niinhän se taitaa aina mennä, että korjattavaa ja parannettavaa riittää aina. Sitä se urheilu on :)

Ensin hyvät asiat: Nala kulki todella upeasti. Vauhtia piisasi, toimi kuin ajatus ja kaikki esteet suoritti täydellisesti (paitsi puomin alastulon...). Eli kaikki hypyt, A-este, putkiin menot, kepit (ah, ihanat kepit!!) ja jopa keinu meni aivan täydellisesti nappiin! Eihän me vielä näillä ajoilla voiteta ketään, mutta nopeutta kasvatetaan nyt pienin askelin ja jos se ei kasva niin sitten Nala jää meidän harrastuskoiraksi ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Kokemus tuo vauhtia varmasti tullessaan ja nyt kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen ohjauksissa: osaan Nalaa ohjata ja Nala tajuaa mitä haluan, sain Nalan irtoamaan esteille todella nätisti ja etenemään itsenäisesti upeasti. Olin niin ylpeä!! Saimme lopulta nollan hyppäriltä ja se olikin kaivattua piristystä :).

Sitten huonot asiat: Puomin alastulo sen sijaan on ollut edellisissäkin kisoissa meidän kompastuskivi. Jostain syystä Nala ottaa oikein kunnon vauhdin ja hyppää kunnolla kaukaa yli puomin kontaktin alastulosta. Olen ehkä palkannut väärästä joissakin kerroissa, mutta esim. viimeksi tehdyssä tehopuomitreenissä Nala ei hypännyt kertaakaan yli. Eli treeneissä onnistuu, kisoissa ei. Kävelin eilen sitten suosiolla puomin jälkeen ulos radalta ja Nala jäi ilman palkkaa. Ihmetteli ihan hirveästi mistä nyt tuulee. Ajattelin ensi kerralla koittaa ja treeneissä myös, että kiellän Nalaa puomilla. Nala on todella herkkä koira ja jos vähääkään murahdan ja karjasen "EI", voi käydä joko niin, että koira tajuaa mitä tekee väärin tai ei kiipeä puomille enää ollenkaan... joten saan olla hyvin tarkkana etten varsinkaan kiellä Nalaa mistään. Eikö olekin hankalaa? :) Jos jätän Nalan huomiotta, voisi se toimia, mutta monesti Nala palkkaa itsensä jollain muulla tavoin ja väärän asian huomioiminen jää epäselväksi. Ensi treeneissä siis ajattelin tehdä vain ja ainoastaan puomitreeniä. Pientä ratapätkää joo, paljon palkkausta puomille. Koska syyskuussa puomin alastulot sujuivat täydellisesti ja pienten hapuilujen jälkeen kontaktin ottaminen myös A:lla onnistui omalla koulutustavallani, koen sen vielä hyväksi koulutustavaksi, enkä haluaisi siitä luopua. Harmi vain kun puomitreeniä saadaan vain max kahdesti kuussa...... joten tämä tulee vaikuttamaan meidän ensi kevään tavoitteisiin hurjasti. Jos en saa puomia kuntoon -> odottelen kevääseen, että pääsen treenaamaan omalle kentälle ja SM-kisat jäävät välistä. Tai sitten pitäisi tehdä kuukaudessa neljä nollaa.. aika mahdoton suoritus meille.

ACEn kisoihin menen heti joulukuun alussa. Siellä luvassa kaksi agirataa ja kaksi hyppyrataa. Kaikki radat otetaan täysillä ja toivotaan parasta! Huomasin kisoissa, että ensimmäisen radan jännitys on meillä aina niin suurta, että koko rata menee ihan harakoille sen takia. Minä en muista esteitä jos jännitän. Hyppyradalla kaikki meni tosi upeasti, heti kun sain sen ensimmäisen radan alta pois! Siinä mielessä neljärataa kuulostaa aika hyvältä. Toivoisin vain, että agiradat olisivat siinä keskellä (aloitus olisi hyppyrata, sitten kaksi agirataa ja sitten viimeiseksi hyppäri). Sormet ja varpaat ristiin ja toivomaan, että näin on!

4.11. treenit

Oman kentän kenties viimeiset "kunnon" treenit olivat sunnuntaina. Saimme treenattua melkein 2 tuntia kaikkia kontakteja, pientä hyppyrataa ja tehostettua keppi/pöytätreeniä. Paikalla oli pitkästä aikaa kunnolla väkeäkin, kun meitä oli 6koirakkoa. Raahasimme siis jokaisen kontaktiesteen pihalle ja Ninja teki ratapätkän niistä, minmä hyppyratapätkän.

Hyppyradan tein suoraan kopioituna tämän:


Minusta tuo oli hyvää harjoitusta omiin ohjausliikkeisiin ja samalla harjoittelua hieman odotteluun sekä lähetyksiin. Nalahan oli ihan loistava, kuten aina kun tehdään hyppäreitä. Jotenkin koirasta huomaa miten vain nauttii tilanteesta kovasti. Odotammekin viikonlopun hyppyrataa ihan innoissaan! Varsinkin kepeille viennit ovat parantuneet kovasti ja pystyn lähettämään jopa kokonaisen esteen takaa Nalan suorittamaan keppejä. Oman kentän treeneissä sain Nalan kepeille niin, että rengas ja kepit olivat peräkkäin suorassa linjassa, minä seisoin noin 2m renkaan takana (Nalan vieressä) ohjasin Nalan renkaalle ja kepeille niin, että liikuin itse Nalan perässä. En edes ehtinyt renkaan linjalle kun Nala jo oli kepeillä! Ihan mahtavaa :)

Kontaktit sujuivat taas hienosti! Ei mitään ongelmaa. Ainoastaan puomille meno kun putken pää oli ihan vieressä, oli haaste, mutta kun otin Nalan "nenän käteen" eli vedätin Nalan puomille, hän lähti kiipeämään. Tässä tapauksessa huomaa taas, että jos on joku vaihtoehto ettei puomille tarvitsisi mennä, Nala paljon mieluummin valitsee sen toisen vaihtoehdon. Lopulta kun tein super palkat puomin päähän alkoi puomi taas vetää vaikka en edes käskyä antanut ;). Joten on tuo koira ihan hauska aristelija.

Sunnuntaina kävimme katsomassa koiranpentuja, shelttejä tietenkin, kuopiossa. Voi miten paljon haluaisin kaverin Nalalle, mutta nyt varmaan odotellaan vielä, kunhan saadaan oma aikamme Nugan pois menosta ja ajatukset kasaan seuraavasta koirasta niin eiköhän tuo ensi vuoden puolella tule jos on tullakseen. Nala kaipaisi kovasti leikkikaveria, sen huomaa kun haastaa minua jatkuvasti leikkeihin ja leikkii jopa ihmislasten kanssa saaden kauheita villihurjuus kohtauksia. Häntä vaan viistää maata!

1.11. treenit

Acella olimme treenailemassa taas. Luvassa oli koiralle kovaa juoksua, omistajalle odottelua ja ajoituksia. En ymmärrä miten sainkin sekoitettua meidän aloituksen niin pahasti, mutta kun pääsimme esteelle nro 6 alkoi taas sujumaan agility. Ensimmäiset viisiestettä olivat todella yksinkertaisessa linjassa, mutta meidän piti lähettää koira esteelle nro 3, numerolta 2. Sitten juosta 4, esteelle niistoon. Toisesta neljänteen esteeseen minä en vain saanut omia jalkojani, käsiäni ja päätäni toimimaan. Kesti tosi kauan ennen kuin sain itsestäni mitään irti. Huomaa treenitauko..... vähän pisti suututtamaan kun ei vaan toimi jalat ja kädet niin kuin ajattelen. Varmaan pitäisi alkaa käymään jossakin jumppatunneilla, missä pitäisi ohjatusti harjoitella liikesarjoja, kun ei ne muuten vaan iskostu päähän nämä raajojen liikkeet. Kyllä taas hävetti.. onneksi ohjaajana oli Tiia, jonka kärsivällisyyden itsekin haluaisin omata ja jaksoi meitä kannustaa radan läpi.

Koko radan jälkeen tuli vain epätoivoinen olo, että miksi hitossa taas näistä asioista tulee niin isoja mörköjä, että ne vaikuttaa koko rataan. Kun toiset tekevät täysillä ja jos mokaavat niin tekevät vielä enemmän täysillä. Minä jos mokellan niin hyydyn niille sijoilleni ja menen ihan sekaisin siitä mitä piti tehdä. Harjoitus tekee mestarin, joten toivottavasti kokemus tuo varmuutta tähänkin. :)

Kiitos taas ACE mahtavista rataharjoituksista, treeneissä tulee aina niin mahtava olo siitä kun on niiiin paljon uutta! Eihän sitä pää riitä kaikkeen, mutta todella virkistävää ja hauskaa :). Kiitos!

29.10. pihatreenit

Pienen treenitauon jälkeen ajattelin keppi- sekä kontaktin alastulotreenin vetäistä Nalalle pihamaalla. Lähetys kepeille ei kaukaa vielä onnistu, mutta kun Nala aloitti kepit, sain itse edesä sivusuunnassa jopa kolmen metrin päähän täysin eri suuntaan kepeistä ja Nala suoritti kepit täydellisesti loppuun asti. Tätä treeniä varmasti saamme tehdä vielä paljon, sillä Nalan vauhti hidastuu heti kun tajuaa minun lähtevän eri suuntaan. Tässä loistava asia kuitenkin oli se, että Nala teki oikealta puolelta kepeille menon ja malttoi silti tehdä kepit ihan päähän asti! Mahtava koirimus!

Kontaktin alastulolla Nala toimi taas ihan täydellisesti, vaikka minä en vieressä ollutkaan ja etenin kontaktista poispäin metrien päähän, hän silti kosketti nenällään kontaktin alastulon. Koska kontaktit sujuvat pihassa näin loistavasti, en tiedä miten saisin siirrettyä tämän opitun kontakteihin kisoihin. Ehkä Nalan kierrokset vain menevät niin korkealle ja sen kanssa vain pitää lopettaa tosiaan se tekeminen kontaktien kanssa heti jos ei ota alastuloja. Näin jäisi ns. leikkikesken kun ei onnistu. Tätä ajatusta lämmittelen vielä mielessäni, mutta tiedän kyllä sen olevan oikea tapa. Harmittaa vain jättää rata tekemättä tällaisen takia... Kuopion kisoihin ilmoittauduin kahdelle radalle ja toinen niistä hyppyrata. Ajattelin, että jos kontaktirata ei onnistu niin sentään saisimme kokemusta hyppyradalta ja ei tarvitsisi stressata itse niitä kontakteja.

Nyt alkoi omistajan ja Nalan kuntokuuri! Myös terveellisemmät ruokailutavat ja vähemmän evästä meille molemmille voisi olla ihan hyvä idea. Pieni keventyminen ei koskaan ole pahitteeksi :)

19.10. treenit

Taas oli treenihetki ACElla. Tällä kertaa koin mukavan yllätyksen kun kentällä ohjeita nakkeli kaiken "pahan" alku ja juuri: Jari! Jee, mahtavaa! Tosin sitten katsoin ratoja ja näin puomin Harrin puolella, höh.. no mutta sitten selvisi ettemme päässeetkään puomille vaan sain treenata Jarin kanssa vauhtia. Ja sitähän saatiin treenata kunnolla!!! Oli huippua nähdä miten Nala tajuaa asioita. Kepeille vienti aluksi oli tosi vaikea, mutta kuudetta kertaa kun teki, koira muisti radan jo kohtuu hyvin ulkoa. Eipä sitä tarvinnut kuin liitää...

Harrin neuvoista otan vaarin seuraavaan kisaan, että en ota tavoitteeksi kuin ratasuorituksen teon, en varmistele ja Jarilta vinkiksi otan sen, että koiran kanssa lopetetaan tekeminen radalla ja kannan koiran pois jos kontakteilta hyppii. Nimittäin teimme vielä lopuksi nopean puomitreenin, joista yhdellä kerralla kuudesta Nala hyppäsi kontaktin alastulon. Eli kyseessä ei ole osaamattomuutta, vaan Nalan herpaantumista, huolimattomuutta tai sitten vain kiirettä, ettei suorita estettä loppuun asti. Tosi upeaa oli huomata miten Nala haki puomin vaikka putken pää oli vieressä! Ennen ei olisi ollut toivoakaan saada Nalaa puomille, vaan putki olisi ollut paljon paljon parempi. Nyt oli superhienoa huomata kehitys myös tässä.

Nyt pidetään vähän treeni- ja kisataukoa ja rauhoitutaan oman perheemme kesken. Joskus pitää ottaa aikaa ja vain rauhoittua. Vaikka se tuntuu vaikealta. Oman pihan treenit eivät kyllä lopu, mutta muuten tulee muutaman viikon hiljaiselo voisi tehdä ihan hyvää. Seuraavat kisat häämöttävät jo ehkä Kuopiossa, mutta viimeistään Jyväskylässä ja sitten ehkä ACElle.

Ja jotta keneltäkään ei tule sanomista, edustan SPSH:a, koska treenaamme eniten vuodesta siellä. Vaikka käytän ACEn palveluita, mielestäni edustus pitää olla siellä missä treenaa. :) Mielelläni ACElainen olisin, mutta kun omalla kentällä voin treenata toukokuusta lokakuuhun 2-4kertaa viikossa (hinta 20e/vuosi) ja ACElla 2kertaa kuussa (noin 50e/kk), niin edustuspaikkani on selvästi SPSH. Tämä vain näin kirjoitettuna tiedoksi, kun eräs henkilö asiaa ääneen ihmetteli ;).

Mahtavaa viikonloppua kaikille!!

Nalan surutyö

Niin.. alusta asti tiesimme, että kaikista vaikein tehtävä on meillä vielä edessä, kun ilta kääntyi yöksi ja Nuga ei tullut kotiin. Nala oli ihmeissään, mutta ei mitenkään erityisen hermostunut. Huomasin, että aamulla etsi enemmän Nugaa ja näytti todella surkealta. Tiistaina otin Nalan mukaan töihin, jotta ei joutuisi jäämään yksin. Tiedän, että olen ylivarovainen ja huolehtivainen koiranomistaja, mutta tein sen silti. Tunnen koirani, jos Nala olisi jäänyt yksin, olisi varmasti ottanut vielä pahemmin itseensä. Hän on meille perheenjäsen aivan yhtä paljon kuin Nugakin oli. Joten nyt oli hoidettava Nala kuntoon.

Tiistai-iltana hän itki, etsi ja itki. Oli hermostunut ja ihmetteli. Vinkui. Yritti leikkiä ja yritimme leikkiä monesti. Hän lähti mukaan, mutta vähän väliä tuli kysymään katseellaan "missä Nuga on?". Yritin kertoa, monet kerrat sanoin, että Nuga ei tule enää. En tiedä ymmärtääkö koira, mutta Nala meni nukkumaan. Aamulla hän makoili tavalliseen tapaansa olohuoneen lattialla. Suru paistoi koirasta. Nyt Nala viettää päivän mieheni työpaikalla, toivottavasti väsähtää sen verta, että jaksaa huomenna aloittaa päivisin yksin viettämisen.

En tiedä miten selittäisin hänelle, kun ei hän ymmärrä. Hän vain murehtii, etsii ja kaipaa. Miten epätietoisuus ja surutyö sujuvat sellaiselta, joka ei tiedä mitään? Yhtäkkiä lauman johtaja ei olekaan täällä. Nala ei ole vielä joutunut menettämään mitään. Eikä olemaan jatkuvasti yksin. Aina on ollut Nuga.

Nugaa kovasti kaipaamme, ikävä kaikkia niitä ääniä mitä iltaisin päästelit, kun Nala sinua kiusasi rupesit pitämään älämölöä ja vinkasit joka kerta kun Nala puri sinua, tulit siitä meille kertomaan. Ja kun et saanut ruokaa heti, muistan miten mökötit, huokailit ja raaputit kuppia. Illalla etsit pitkään unipaikkaa, raaputtelit mattoja kasoihin, näit unta pupujahdista ja haukuit unissasi pupujen perään. Ikävä sinua.

Nuga 1.1.2006 - 15.10.2012

 Ja niin jouduimme tekemään päätöksen puolestasi Nuga. Monelle ihmiselle ja koiralle tulee kova ikävä sinua. Tällaisen runon löysin, se sopii tilanteeseen täydellisesti. Lepää rauhassa, ilman kipuja rakas ystäväni.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun asti.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina.

"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois." 

Nugalla todettiin 1,5vuoden iässä E-lonkat ja vakavaa nivelrikkoa. 1,5 vuotta olemme käyttäneet jatkuvasti särkylääkkeitä kipujen takia. Sitten hänen vatsansa ei enää kestänyt lääkkeitä. Koska jalat eivät parane, vaikka tekisi mitä ja vatsa ei kestä lääkettä, joka pitäisi kivut poissa, on kai pakko sanoa hyvästit. 

Ennen kuin olisit vieläkin kipeämpi, ennen kuin et enää jaksaisi ollenkaan nousta ylös. Jokainen talvi on ollut pahempi ja tiedän nyt sen, ettei tämä enää koiran elämää ole. Et saanut leikkiä, et lenkkeillä, et syödä herkkuja ettet lihoisi, et saanut hyppiä, etkä mennä liukkailla lattioilla. Et saanut enää elää ja iloita, et jaksanut enää häntääsi heiluttaa. Kipu näkyi sinusta. Anteeksi jos teimme tämän liian myöhään.

14.10. kisat Pieksämäki

Tänään oli kisat Pieksämäellä. Arvelin ettei kauhean mallikkaasti kisat mene, sillä viikonloppuna oli murhetta ihan tarpeeksi koiravanhuksemme takia. Hänen jalkojensa takia syötämme kipulääkettä, mutta nyt vatsa ei tunnu kestävän enää kipulääkettä.. jatkuvasti ripulilla ja oksentelee.. joten huomenna on soitettava taas eläinlääkärille.

Lähdimme muutaman tunnin yöunien jälkeen kisapaikalle. Tuntui, että vilu meni luihin ja ytimiin asti! Ensimmäinen rata oli mukavan haasteellinen ja pyöritystä piisasi. Onnistuimme tosi hienosti, kunnes tuli puomi ja Nala "ota"-käskystä huolimatta hyppäsi alastulon yli. Vitonen siitä..

Toisella radalla varmistelin kontaktien alastulot ja meni yliajaksi 0,7 sekunttia!!! Mutta nollarata..

Kolmannella radalla yritin olla varmistelematta ja taas puomin alastulolta vitonen. Päätin, että nyt treenataan sitä oikein urakalla ja jos alkaa kisoista sen hyppimään niin pois radalta vain. Nyt on kuitenkin niin uusi asia etten vielä kehdannut jättää rataa tekemättä loppuun. Jos tuosta varmistelusta pääsee niin varmasti saamme ajassa kirittyä taas! Silti vauhti on ihan erilaista muilla kuin meillä, joten sitä on treenattava myös.

Ensi treeneissä siis kontaktien alastuloja harjoiteltava, irtoamista ja vauhtia. Onpas työtä tiedossa...

11.10. treenit

Piiiitkän tauon jälkeen (kiitos omistajan ja koiran sairastelujen) pääsimme ACE:lle treenaamaan. Tänään luvassa oli ihan uudenlaisen ohjausliikkeen harjoittelu sekä irtoamistreeni. Nala oli jo todella hyvä vointinen, taudista päästiin onneksi nopeasti ja virtaa piisasi koiralla liikaakin tänään aamusta, joten kyseessä oli napostelun tuoma oksennusreagtio. Niinpä tietenkin..

Radalla haasteena oli aloituksessa nopeuden saavuttaminen, toisen putken jälkeen olevan suoran teko (Nala haki koko ajan keskelle kenttää olevalle esteelle ja ohitti suoraan renkaan) ja sen jälkeinen suorapätkä, jonka jälkeen "itävaltalainen" uusi ohjausliike, siitä nopea eteneminen hypyille ja takaakiertoon ja meidän solmukohta: A ja kepit vierekkäin ja koira olisi saatava kepeille. Huh!! Siinä olikin tekemistä. Meidän ohjaustyyleillä sain tuon A ja keppiyhdistelmän sujumaan tosi hienosti, mutta kun piti jäädä odottamaan koutsin ohjeiden mukaan paikalle ja pyytää koira hakemaan itse oikean esteen, se tuotti ohjaajalle haasteita: pitäisikö minun vain huutaa keppejä ja olla paikallaan?!?!? Välillä sitä ihminen on vain aika tyhmä..... tässä tapauksessa aika usein, mutta kyllähän tuo sitten muutaman kerran jälkeen onnistui. Jäin myös odottamaan jo keppien puolen välin paikkeilla sijaitsevan hyppyesteen taakse Nalaa, eipä tarvinnut mennä keppien päähän! Ihan huikea kehitys tytöllä! Olen niin ylpeä tyttösestä.

Lopuksi tosiaan saimme itse valita treenikohteen ja valitsin irtoamisen. Teimme alkupätkän ja neljä lisäestettä siihen. Minä sain liikkua vain metrin. Ihan oikeasti vain metrin ja Nalan piti irrota ties kuinka kaukaa ties mihin!!! Ja niinhän tuo irtosi ja vielä tosi hienosti. Vaikkakin huomaa sen, kun itse ohjaa paikallaan, ettei koira toimi yhtä nopeasti kuin "vedossa". Nyt vain ihan parasta tämä, että minun ei tarvitse aina ehtiä esteelle vaan voin Nalaa alkaa keilaamaan esteille ja voin säästää aikaa jossakin muussa tilanteessa. Mutta tämä tosiaan alussa, joten harjoittelua vain kovasti, niin eiköhän me joskus onnistuta!

Nala on ihan huikea, alkanut lukea minua hyvin ja kai minäkin olen oppinut nyt ohjaamaan Nalaa paremmin. Niin sitä vain kehittyy, itse kukin! Pieksämäen sunnuntain kisoja odotellessa. Jännitys on kova, samoin odotus! Oi, olisipa jo sunnuntai ja samalla näkee painajaisia omista mokelluksista. :)

9.10. treenit, juoksulenkki ja ruokamyrkytys

Tiistain pikatreenit muuttuivat taas yli tunnin mittaisiksi, sillä joukkoamme rikastutti tälläkertaa pari tyttöstä, jotka halusivat myös treenailla liitoa. Tietenkin avoimin sylin otamme kaikki mukaan treeneihin! Sen verta vähäistä on välillä tämä osallistuja joukkomme :).

Treeneihin tein aikamoisen ralliratapätkän, sillä halusin harjoitella Nalan kanssa irtoamista "mene" käskyn muodossa. Molemmissa päissä oli u-putket, toinen vain niin ettei kumpaakaan putken päätä näkynyt. Siinäpä olikin haastetta! Sain lopulta Nalan irtoamaan tälle tavalliselle u-putkelle niin, että lähetin Nalan sinne toisen esteen takaa, melkein kahden esteen takaa! Olin hirmu ylpeä! Tosi upeita keinuja teki Nala myös! Olen tosi tyytyväinen näistä!

Treenin jälkeen kipitimme vielä samanlaiselle juoksulenkille kuin maanantaina. Eli se 4km:n matka "mene" käskyn opettelulla. Tällä kertaa mukana oli myös namit ja lelu. Nalaa hieman jännittää pimeä, joten meidän isoin haaste oli se, että miten sain Nalan rohkeasti irtoamaan. Sain muutaman metrin päähän ja sitten se vaikeutui. Joten nyt treenaamme tällä tavalla jatkossakin. Nala oli ihan innoissaan kyllä treeneistä ja juoksi hirmu hienosti mukana koko matkan.

Näiden touhujen jälkeen oli hyvin väsynyt omistaja ja koira. Jos vanhempi koira ei olisi illalla itkenyt taas kivuliaita jalkojaan niin uni olisi maistunut hyvin. Klo 01:14 alkoi oksentaminen.. ja kyseessähän oli koira enkä minä. Siinä vaiheessa kun pääsin ylös, oli Nala oksentanut koko makuuhuoneen lattian (7isoa oksennusta, miten ihmeessä noin pienestä koirasta voi tulla niin paljon tavaraa ulos?!?). Kun sain ne siivottua kesti vain hetki kun kaksi isoa oksennusta tuli taas ja siinä vaiheessa siirsin Nalan kylppäriin, niin että jätin kodinhoitohuoneen hänen käyttöönsä myös. Noin puolituntia ja kävin katsomassa itkevää koiraa. Viidet oksennukset tuli vastaan kun oven avasin ja todella kurjalta näyttävä koira. Laitoin vähän ruokaa ja ison vesiastian, tein pedin vielä Nalalle ja jatkoimme unia. Aamuun asti heräilimme miehen kanssa vuorotellen koiran itkuun ja kävimme katsomassa, että kaikki on kunnossa. Ei sitä montaa tuntia tullut nukuttua... Aamulla mies siivoi kylppärin ja siinä oli tekemistä.... löysimme vielä makkarista kahdet oksennukset lisää ja kahdesti pesin koko makuuhuoneen lattian. Tänään luvassa koko talon puunaus, pyykinpesua ja maton pesua.

Todennäköisimmin kyseessä on ruokamyrkytys tai vatsatauti. Isompi koira söi täysin samoja ruokia ja nameja kuin Nala, joten ihmettelen kyllä jos hänelle ei samaa tautia tule. Katsotaan miten käy. Syyskuussa molemmat koirat olivat viikon kestävällä ripulitaudilla ja pesimme matot jo kertaalleen, saati sitten lattianpesu ja yövalvomiset ovat tulleet tutuiksi. Ja ihmiset kuvittelevat pääsevänsä helpolla koiran kanssa.....

Kunto- sekä irtoamistreenit samalla?!?

Hirveän mässäilykauden jälkeen tekee hyvää hieman kuntoilla. Näkisittepä sen määrän herkkuja mitä ollaan napsittu Nalankin kanssa viimeisen kuukauden aikana.. Herkkupossut täällä vain hei! "Koutsini" ehdottikin viikonlopun kisoissa, että talvella ottaisimme sukset jalkoihin, koirat matkaan ja laduille! Olen Nalan kanssa käynyt juoksemassa aina silloin tällöin. Ongelmana tässä vain se, että Nala ei ole kauhean innoissaan ollut näitä juoksulenkeistä, jos joutuu olemaan hihnassa. Vapaana ollessaan nauttii kovastikin! Joten eilen teimme 4km:n pyrähdyksen ja sekoitin mukaan hieman muitakin treenejä....

Leikitin Nalaa monesti kesken lenkin (yritin rentouttaa Nalaa, tehdä tästä hauskan leikin), kierrätin lyhtypylväiden ympäri ja harjoittelimme "mene" käskyä. Yritän opettaa Nalan etenemään, sillä hän ei irtoaisi minusta edes vapaana ollessaan jos ei ole pakko. Jokaisen vastaantulijan kohdalla Nala kulkee kiltisti vieressäni vapaana ollessaan, hieman vilkaisten ohittajaa. Jos koira menee ohitse, otan Nalan aina kiinni, jotta emme aiheuttaisi vahingossakaan häiriötä.

No mutta "mene" käskyä treenasin seuraavanlaisesti.. Kun juoksemme, Nala tulee juoksemaan ihan viereeni tai ihan perääni ja juoksee koko matkan metrin sisällä minusta. Ainoastaan minun hengähdystauoilla irtoaa ojan reunoille. Tietenkin tämähän on aivan unelma tilanne juoksukaverilta, mutta agilitykoiralta ei niinkään.. joten yritin ensin itse hitaasti hölkäten saada Nalan edelleni käskyttämällä "mene". Aluksi Nala tavalliseen tapaansa pyöri ympyrää edessäni ihmetellen mitä touhuan (näin ottaa yleensä myös kieltoja esteiltä jos takaaleikkauksen yritän tehdä). Kun sain Nalan irtoamaan hetkeksikin niin, että tuijotti eteenpäin ja suunta oli minusta pois päin, palkkasin Nalan leikein. Tätä toistimme muutaman kerran. Sitten aloin vaatimaan Nalan menemään kauemmaksi ja taas tuli palkka leikkien. Lopuksi sain Nalan jopa kiihdyttämään kovempaa vauhtia kuin minä menin jopa kolmen metrin päähän ja juoksi edelläni jopa sata metriä! Jatkossa yritän muistaa ottaa nameja tai lelun lenkille, sillä hihnan lennättäminen on yllättävän vaikeaa ja sillä leikittäminen ei välttämättä kamalan fiksua.. tosin onhan niitä leikityshihnojakin olemassa..

Näin pitää jatkossa yrittää yhdistää juoksulenkkeihin myös hieman agilityä. :)

7.10. mölliagi

Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, kävimme harjoittelemassa mölliagi kisoissa meille hankalia juttuja. Otin tavoitteekseni viljellä viski- ja takaaleikkauksia niin paljon radalle kuin mahdollista. Lisäksi tavoitteena oli saada kepeille onnistuneet viennit ja niissä onnistuimme hienosti!

Ensimmäisellä radalla tein kovasti mokia.. minun piti palkata vaikka missä, mutta enhän minä enää siinä vaiheessa muistanut kun radalle menin. Miten voi ihminen unohtaa asioita, muistin vasta sitten kun yhden ohjauskuvion jälkeen takkuaminen alkoi, että ainiin!!! Se palkka... no mutta palkkasin kerran, ennen keppejä ja jatkoin sitten matkaa normaalisti. Nala tykkäsi kovasti, tuttu kenttä ja tutut esteet. Nyt menee kontaktitkin niiiiin hienosti! Olen tosi ylpeä tyttösestä!

Eilinen tuplanolla ei haitannut myöskään menoa, olisittepa nähneet miten innoissaan Nala oli kentälle päästyään! Ihan parastahan tässä on se, että koira nauttii tekemisestä, niin kauan se tekeminen on kivvaa!

Tällä viikolla treenisuunnitelmat ovat vielä avoimia. Tarkoituksena edelleenkin harjoitella takaaleikkauksia ja lisäksi saada jo vähän nopeutta treenattua tulevaa Pieksämäen kisaa ajatellen. Olen ottanut uuden lelun tähän harjoitteluun ja miettinyt jopa sitä, että tekisin repimishihnan agikisoihin. Saisin näin Nalaa motivoitua ennen radalle menoa ja saisin lisää vauhtia ehkä tällä tavalla. Pitää vain käydä ohjeita etsimässä miten näitä voisi tehdä itse. Kauheita hintoja pyytävät mm. koiran fleecetakista, kun sellaista kävin katselemassa. Edullisemmin pääsisi jos tekisi itse.. joten varmaan tuo on otettava sakset ja ompelukone esiin ja ruveta harjoittelemaan niiden tekoa. :) Koirantäyteistä viikkoa!

Kuonon iho-ongelmat

Huomasin tänään aamulla Nalan leuan olevan taas pienen ihottuman peitossa. Se oli levinnyt jo huuliin ja kuonollekin. Ensi viikolla on siis pakko soitella eläinlääkärille ja kysellä mitä tehdä. Lääkärissä käynti tulee olemaan ongelma, sillä suosikki eläinlääkäri on tuossa naapurikunnassa. Hänen palveluitaan mieluiten käyttäisin ja viime viikolla kun soitin tuosta meidän toisesta turilaisesta, sanoi aikojen olleen varattuja parin viikon päähän.

Nala ei onneksi arista kuonoa, mutta huomaa miten kuono kutiaa ja on varmasti inhottava. En ole huomannut mitään yhtä tekijää tässä (ruoka, yms), mutta tuli mieleen olisiko tämä voinut johtua uudesta lelusta? Vanha eläinlääkäri epäili tämän johtuvan kumisista koirien leluista. Toisaalta en ole sillä taas leikkinyt pariin päivään.. asiaa selvitellessä.

6.10. kisat JKL

Olipas ensimmäiset kolmosluokan kisat! Jyväskylän JATin kisoista meillä on aikaisempia loistavia kokemuksia, sillä saimme sieltä neljältä radalta neljä tulosta viime kisoissa ja tänään odotin kovasti kontakteja ja putkeen menoa. Halusin onnistua Nalan kanssa niissä erityisen hyvin ja varmistelin niitä paljon.

Ensimmäinen rata oli haasteellinen erityisesti kontaktin hakuisille koirille, sillä A-este oli isketty keskelle kenttää ja koirilla oli annettu hyvin monta tilaisuutta valita A-este, joten HYLkyjä tuli. Meille vaikein kohta ilmeni 7. ja 8. esteen välillä, sillä seiska oli suorahyppy A-esteeltä ja 8este vinosti takaa kiertona. Emme tietenkään ehtineet sinne... joten hieman hidasti matkan tekoa Nalan etsintä kesken kaiken. Saimme kuitenkin nollan ja olin hirmu ylpeä meistä!

Toinen rata piti sisällään pari sellaista estepyöritystä, jotka hidastavat meidän menoa kovasti, nimittäin siivekkeen ympäri vieminen. Kun sain ne onnistumaan, olin jo todella hyvilläni jo pelkästään niistä. Myös A:n alastuloissa Nala oli huippuhyvä!! Saimme toisenkin nollan, joten järkytykseni teimme vaikeimman osion SM-kisojen vaatimuksista heti ENSIMMÄISISSÄ 3.luokan kisoissa: tuplanollan!

Aika uskomaton fiilis, nyt vain toivon muiden nollien tulevan pian, jotta saisimme keskittyä pelkästään nopeuden treenaamiseen. Siinä on työtä kerrakseen! :) Kiitos taas Jattilaiset hyvin järjestetyistä kisoista!

2.10. Treenit

Noniih! Yllätys, taas treeneissä! Tällä kertaa omalla kentällä kera saman kaverin kuin viime tiistainakin. Aloin roudaamaan esteitä ulos, tein jo pienen ratapätkän, mutta kaverilla oli todella mielenkiintoisen näköinen ratapiirros mukana ja tehtiin se. Huikean hauska!!! Paljon kaikkea pientä, juoksua ja putkia. Loppuun keinu ja välissä kasahyppyjä ja kepit.

Teimme radan ensimmäisellä kerralla puhtaasti. Huteloin pöydälle menoa ja keinun. Mutta muuten rata oli oikein mahtava. Toisella kerralla minä hutiloin vähän kaikessa ja palkkasin välillä Nalaa. Nalan vauhti kasvoi ja vaikeutti menoa huomattavasti. Joten sitten piti taas vähän korjailla ja päätin radan vain palkkaukseen. Lopuksi tehotreeni keinulle ja pari kepeille vientiä. Ja tietenkin superleikitykset!

Kaverin koiran kanssa ajattelimme tehotreenata kepeillä, mutta kun radan mentyään kepit menivät niin upeasti, päätimme tehdä vain pikatreenit kepeille. Koira oli ihan huikean hyvä! Ainoa ongelma kohta oli putken vieressä oleva pöytä, mikä tuotti meillekin vaikeuksia. Pitäisi treenata enemmän pöytää, mutta miksi ihmeessä se jää aina ratojen ulkopuolelle?

Kentällemme on hommattu valot, joten jatkossa saamme treenata pimeyttä uhaten myös iltaisin. Yleensä pimeys on katkaissut treenailut, mutta yksittäiseste treenit onnistuvat myös pimeässä, kunhan este on hyvin valaistu. Torstaina treenaamaan, lauantaina kolmosen kisoihin ja sunnuntaina möllikisat omalla kentällä. Touhukas viikko tiedossa!

1.10. pihatreenit

Viime treenien jälkeen tosiaan päätin treenailla enemmän yksittäisiä esteitä, motivoida Nalaa ja saada vauhtia lisää. Teimme tänään pikatreenin kepeillä, hypyillä ja kontaktien alastuloilla. Aloitin kontakteilla..

Asetin alustan parin metrin päähän kontaktin alastulosta. Ohjasin Nalan kontaktille ja käskykin "ota" (koskettaa nenällä kontaktin alastulon edessä maata nenällään, mutta juoksee yleensä kontaktin tällä tavalla nenä kontaktia myöten alas asti), naksutin, palkan vieminen alustalle. Nala kun ei aluksi tajunnut koko alustaa, joten seuraavalla kerralla laitoin jo namin suoraan alustalle. Ongelmana tuli taas kuten viime kerran treeneissä Nalan karkaaminen namille. Nyt ei haitannut vauhdin hidastaminen kontaktin päässä seuraavalla kerralla, vaan sain näin palkattua Nalaa juuri oikeasta tekemisestä oikeaan aikaan ja sittenhän se homma lähti luistamaan. Palkka-alustan siirtoa eri puolille, kauemmaksi ja sivummalle. Kuitenkin alastulolta vaadin ettei Nala oikaise aikaisemmin pois hypäten vaan tekee kontaktin suorassa linjassa loppuun asti. Loistavaa työtä tyttöseltä! Sain juosta kauemmaksikin kontaktilta ja silti hienosti loppuun asti teki.

Kepeillä vaihdoin namit leluun, harjoittelimme hetken leikkimistä ja sain Nalan kierroksille. Jopa niin hyvin että kaksi viimeistä keppiä meni kolisten! Oli tytöllä vauhtia! Seuraavaksi lähetin kepeille itsenäisesti suorittamaan. Sitten kauemmaksi siirryimme ja lopuksi kahden metrin päästä Nala suoritti kepit itsenäisesti, kohtuullisella vauhdilla!!! Lelu oli näköjään meidän juttu tässä. Uskomaton ero verrattuna edellisiin treeneihin.

Kolmas treeni oli yksittäisten esteiden suoraan hyppääminen ja aloitus. Ihan vain riehumista ja palkkaamista. Johan tyttö tykkäs! Oli mahtavaa katsella kun toinen nautti! Enemmän pitäisi tehdä näitä yksittäisten esteiden treenejä. Pysyy vire koiralla paremmin kohdillaan kun saa jatkuvasti palkan. Enemmän kotiläksyjä siis!

Pihatreenit 29.9.

Tänään testailin pihassa keppien uutta opetustapaa. Huomasin tuossa yksinäni treenatessa, että se ei onnistu meillä niin. Joka kerta kun Nala yritti varastaa namille kesken keppien ja sitä kielsin sen ottamasta, Nala hidasti kepeillä jo puolesta välistä alkaen ja menetti motivaationsa koko touhuun. Totesin, että treenaan keppejä ainoastaan kun saan jonkun auttamaan tai teen sitten treenit juoksemalla. Ärsyttävää kun on noin herkkä koira, ettei parane kertaakaan edes madaltaa ääntä kun koira luikkii häntä koipien välissä luokse maansa myyneenä.

Hypyille teimme supermotivointitreeniä. Yritän tehdä hypyistä nyt tosi kivoja, jotta saisimme aikaa pois niistä. Monesti Nala hidastaa hypyille, mutta huomaa hitauden tuovan etuna sen ettei Nala tiputa oikeastaan ikinä rimoja *koputan puuta*. Teen tämän viikon ainoastaan motivointitreenejä yksittäisillä esteillä, jotta saisin Nalan suoritusvarmuutta kasvatettua. Tiistaina ja torstaina on siis luvassa oman kentän treenit ja ensi viikolla mennään taas ACElle.

Lauantaina on siis ensimmäiset 3.luokan kisat! Kisat ovat Jyväskylässä JAT:n hallilla. Innolla odotan kisoja, jännittää vähän miten kolmosten radat meiltä sujuvat vaativuustasonsa takia, mutta eiköhän me niistä selvitä jotenkin :). Tavoitteena saada Nalalle vauhtia, kontaktien alastulot ja putkiin menot. Tuloksilla ei niin väliä. Nyt keskityn kaikkeen missä voidaan parantaa ja ne SM-kisojen nollat saavat odottaa vaikka sitten vuoteen 2014. Olen huomannut ettei hätiköimällä päästä mihinkään, joten nyt yritän vain keskittyä hyvään suorittamiseen ja sitä ennen oikeanlaiseen treenaamiseen.

27.9. Treenit

Omalla kentällä treenailimme taasen pienen vesisateen ja parin koirakon kera. Olin nähnyt PM-kisoista videoita ja ajattelin ottaa parilta radalta ratapätkiä lainaan ja testailimme ohjauskuvioita Nalan kanssa. Samalla saimme harjoitella persjättöjä, takaaleikkauksia, kontakteille irtoamista ja u-putkea! Tehotreenit siis. Sain onneksi apuja treenikaverilta, joka on ihan uskomattoman tietäväinen kaikista mahdollisista asioista, mikä liittyy agilityyn. Tuntuu ettei itse tiedä yhtään mitään kun hänen kanssaan treenaa. Olemme todella kiitollisia monista hyvistä vinkeistä ja siitä avusta, mitä olemme saaneet. Nyt alettiin treenaamaan uudella tavalla keppejä. Toivottavasti saadaan lisää vauhtia ja varmemmaksi tämäkin!

Persjättö kontakteilla, putkilla ja kepeillä sujui aika hienosti, kun miettii ettei meiltä ole aikaisemmin luonnistunut se oikeastaan mitenkään. Jotain kummallista on meille tapahtunut! Samoin takaaleikkaus kepeillä, putkella ja keinulla onnistui hienosti! Mitä nyt kepeillä sekoilin tapani mukaan.... jonkun muun ohjaajan kanssa Nala varmaan olisi ihan mahtava. Nyt raasuparka joutuu minun sekoilujeni takia tekemään moneen kertaan asiat. Toisaalta nyt on hyvä opetella, jos sitä joskus saisi toisen sheltin ja opettaa se agilityn ihmeelliseen maailmaan paljon paljon aikaisemmin.

Huomasinpa vain tuossa kun noita PM-kisoja katselin, että pitäisi uskaltaa enemmän irrota koirasta ja antaa koiran itsenäisesti suorittaa esteitä. Pitäisi vain luottaa siihen omaan koiraan monessa tilanteessa enemmän. Me emme kuulu 3-luokkaan, tai siltä se tuntuu etenkin nyt kun taas pitäisi saada rutkasti vauhtia ja rutkasti ohjaustreeniä. Pieni ääni mielessäni toistelee: "Minä en ole valmis tähän..." olisi varmaan pitänyt ajatella tämä asia loppuun ennen sinne kisoihin osallistumista. Sille ei nyt mahda mitään, takaisin kakkosluokkaan ei päästä. Toisaalta, saadaanpahan hyvää treeniä kisoista, vaikka ei varmastikaan suoriuduta yhtä hienosti kisoista kuin aikaisemmin (päätellen noista 3.luokan ajoista..). Vauhtia pitäisi saada ainakin puolisekuntia / metri lisää ja se tuntuu aika mahdottomalta. Mutta eiköhän tuo kokemus ja varmuus tuo sitäkin?

Ilmoittauduin Jyväskylän JATin kisoihin lokakuun alkuun. Lisäksi seuramme järjestää Möllikisat noiden kisojen jälkeen sunnuntaina. Esteemme ovat ihan huikean hyvät ja oikeastaan omalla kentällä möllikisoissa käyminen voisi ollakin aika huippuhyvä juttu! Saataisiin ainakin tehotreenit ohjauksille. Toisaalta omalla kentällä ei ehkä varmistelekaan asioita niin paljon kuin muualla, mikä voi ollakin aika mielenkiintoinen kokemus! Seuraavia kisoja siis innolla odotellessa, vauhtia ja varmuutta keräillessä. :)

Kisavideot ACE

Eli tässäpä meidän kisavideot. Ensimmäisenä ensimmäisen radan söhellykset (onneksi teemme suurimmat mokat kameran ulkopuolella...).Virheinä siis ensiksi u-putkelle meno (ei näy kuvassa), kepeille meno ja puomin kontakti). 15virhepistettä saimme tästä ja sijoituimme kolmanneksi. Olen koko ajan myöhässä ohjauksista, kuten huomaa videolla...

Toisella radalla LUVA, vaikka putkelle meno olikin täpärällä.

Hyvät fiilikset jäi kisoista, vaikka tuttu treenikenttä toikin haasteita mielen päälle :)

25.9. Treenit

Tiistaitreenit olivat taas hiljaiset. Meitä oli hurjat kaksi koirakkoa, mutta saatiinpahan ainakin treenattua kunnolla! Koska lähtöni treeneihin oli ollut haipakka ja myöhästyin hienosti, tein radanpätkän päästäni. Toiveena oli pyöritystä ja sitä tein! Harjoittelimme päällejuoksuja ja välistävetoja. Lisäksi loppupätkän radasta tein niin, että saimme harjoitella putken pimeääkulmaa suoraan kepeiltä. Nalan kanssa lisäksi treenasimme takaaleikkausta ja persjättöä kepeille. Vauhtia alkaa piisata mukavasti kepeillä! Jes!

Toisen koiran kanssa teimme super keippitreenit ja paljon takaakiertoja. Yritimme myös saada ohjaajalle enemmän aikaa seuraavalle esteelle, eli harjoittelimme koiran itsenäistä suorittamista takaakierroilla ja hieman irtoamista kepeillä (ohjaaja liikkuisi kauempana kepeistä). Takaakierrot toimivat tällä koirakolla todella upeasti!! Ihan huikean hyvin toimii muutenkin koira, kunhan omistaja luottaisi koiran tekevän oikein :). Tämähän se suurinongelma aina on, itsekin myönnän edelleenkin sortuvan varmisteluun ja ihan liian usein. Pitäisi vain luottaa koiran osaamiseen.

Nalan kanssa myös u-putkitreenit olivat tarpeen, joten u-putkia tulikin kokeiltua monella eri tavalla. Hyvillä fiiliksillä seuraaviin treeneihin!

Pieksämäki kisat 22.9.

Tänään oli vuorossa Pieksämäen kisat. Epäröin kisoihin osallistumista, sillä torstaina olin korkeassa kuumeessa, mutta koska olin ollut kuumeeton jo yli vuorokauden, päätin lähteä yrittämään. Satoi kaatamalla vettä, enkä halunnut lähteä ulos ennen kuin olisi kuivaa. Kummallakaan meistä ei ollut vesisateeseen sopivia vaatteita (pitäisi hommata se sadeasu Nalalle..) ja uudestaan kipeäksi en halunnut tulla. Kävin vain kävelemässä niinä hetkinä kun ei sadetta näkynyt, tein kaiken hyvin hyvin rauhallisesti ja olin tuplavaatekerroissa koko ajan. Ennen kisaa kävimme testaamassa paria hyppyä, keppejä ja yritin motivoida Nalan uuteen hallitilaan. Emme olleet aikaisemmin käyneet Pieksämäellä.

Edessä oli siis kolme rataa. Kolme mahdollisuutta. Jännitys oli ihan hirveä. Menin rataan tutustumiseen ja suunnittelin radan kaikki meille vaikeat paikat hyvin ja ajattelin missä kohdissa minun oli otettava kunnolla Nala hallintaan. Radalla oli 5kertaa putkeen meno, joista 4 oli u-putkea... great. Minun piti siis huolehtia tarkoista ohjauksista melkein joka esteellä, enkä saanut etumatkaa kuin pari kertaa. Hyvä juttu tässä oli, että sain Nalan tekemään kaiken täydellisesti, huonompi juttu se, että jouduin ottamaan juoksuaskelia.

Menin rauhassa radalle, en halunnut pitää kiirettä. Ainoastaan tarkoituksena oli tehdä hyvä rata, en halunnut liikaa vauhtia, vain onnistumisen. Nala irtosi niin nätisti putkiin, että menin sekaisin ohjauskuvioistani. Ihan uskomattoman upeasti sujui putket ja kontaktit! Esteille menot menivät nappiin ja kepeille meno täydellinen........

VOITTONOLLA!!!! Ja sertihän se sieltä napsahti! Päästiin heti radan jälkeen lähtemään kotia kohti ja lepäämään tulevia koitoksia varten. Nopeus oli hyvä, mutta huomasi, etten vetänyt täysillä. Nala oli hirmu hyvässä vireessä ja kaikki tuntui hyvältä. Nyt suunnittelemaan kisakalenteria täyteen kolmosluokan kisoille! Tästä on loistava lähteä kohti SM-nollien keräämistä! Toivottavasti päästään osallistumaan kisoihin :)

18.9. treenit ja tulevia kisatunnelmia

Tänään saimme tehotreeniä putkille tehtyä omalla kentällämme. Sain lähetettyä Nalan kaukaa yhden esteen takaa jo putkelle, mikä on meidän mittakaavassa aikamoinen irtoaminen!! Jos saisi Nalan tajuamaan, että kun huudan putkeen niin syöksy täysiä sinne, äläkä epäröi.. näistä epäröinneistä on meille koitunut 5-virhepistettä kolmella kisaradalla mikä on äärimmäisen raivostuttavaa. Niistä alkaa muodostua pienen pieniä mörköjä itselle: kun radalla on u-putki ylireagoin ohjauksissa ja Nala hämmentyy ja menee helpommin vielä ohi. Minkäs teet, sitä vain olettaa tekevänsä oikein siinä tilanteessa, missä ehdit reagoida vain hetken.

Treenasimme tänään myös kepeille menoa niin, että itse seisoin jo puolessa välissä keppejä kun Nala oli suorittamassa u-putkea. Ohjasin Nalan aloittamaan kepit ja tattadaa!!!! Hienosti meni! Olin hirmuisen ylpeä tyttösestä. Lisätreeniä vielä teimme keinulla, koska kisoissa Nalalta meinasi HIEMAN unohtua "ota" -käskyn merkitys.. tosin se voipi johtua myös siitä, ettei minulla ollut naksua, en tarpeeksi painottanut käskyä (uusi käsky kun on) ja en odottanut loppuun Nalan oikeaa suoritusta.. omia mokia ja ihan liikaa. Siitä päästäänkin seuraavaan juttuun nimittäin lähtöluettelot ja aikataulut tulivat ensi lauantain Pieksämäen kisoihin. Emme onneksi ole aloittamassa rataa. Se ei jostain syystä ole meidän juttu. Paljon mukavampaa on vasta viimeisien joukosta startata, sillä kerkeän hyvin käymään radan vielä mielessäni läpi kunnolla ja tsempata Nalaa. Ongelmakohdiksi voipi tulla uusi kenttä ja uudet kontaktiesteet, sekä uudet putket... torstaina lähdemme taas huomattavasti parempien oppiin ACElle, joten siellä jos voisimme treenailla niitä kaikkia alueita missä olemme huonoja.

Jotenkin vain aina tuntuu, että me ollaan ihan älyttömän huonoja. Vaikka me tehdään hyviä ratoja ja viime aikoina saatu joka radalta tulos, ollaan silti hitaita ja vasta ihan alussa kaikessa. Tai siltä tuntuu.. kaikki muut tuntuvat olevan niin paljon parempia, nopeampia ja taitavampia kuin me. Ihan kuin me ei edes ansaittaisi 3.luokkaan pääsyä. Enkä usko, että me siellä menestytään, mutta olisihan tuo ihan kiva sinne päästä. Se toisaalta innostaa ja toisaalta pelottaa. Ristiriitaisia olotiloja tämän takia. Toivottavasti me joskus vielä oikeasti ansaitaan se meidän paikkamme siellä ja päästään sinne :). Nyt hyvillä fiiliksillä vain Pieksämäelle! Tavoitteet on jo ylitetty syyskuun kisoissa yllinkyllin! Kuka olisi odottanut meiltä 3-luvaa kaksista kisoista? Niinpä, ylpeitä saamme olla :)

ACE:n kisat 16.9.

Tulipas käytyä ensimmäisen kerran ACE:n järjestämissä kisoissa. Kisat oli todella hyvin järjestetty näyttöineen kaikkineen. Radat olivat sopivan haastavia ja sisälsivät mukavasti kikkailuja. Kiitos ACE!


Meidän ongelma ensimmäiselle radalle mennessä oli:
1. koiran paskassa uinut hihna (joku idiootti oli jättänyt heti radan ulkopuolelle jätökset keräämättä ja juuri siihenhän minä sen hihnan laskin...),  
2. kätenikin olivat lopulta tässä paskassa, 
3. koirani ei suostunut tulemaan luokse, katso kohta 2.,  
4. en voinut leikkiä hihnan kanssa, katso kohta 1.,  
5. ja menin itse ihan sekaisin kun en voinutkaan tehdä lähtörutiineita ja koira ei suostunut tulemaan lähelleni.

Radalle mennessä ketutti siis mukavasti. Teimme 15 virhepistettä. Ensin putkelle kielto (u-putki, treeniä tarvitaan...), A:n kontaktialueen yli hyppääminen ja kepeille meno... joten siinä on tämän viikon treeniohjelma. Nala jopa murahti minulle kun en saanut itsestäni irti kunnollisia ohjauksia, sekoilin tekemisissäni ja yritin varmistella liikaa ja kontaktien varmistelun unohdin kokonaan..

No tästä oppineena menimme toiselle radalla. Olin ihan hermona ja kiukkuinen itselleni ensimmäisen radan sekoilujeni takia. Mietin vain mielessäni etten todellakaan halua kolmosluokkaan jos minun mieleni sekoittaa p*skanen hihna ;). Otin tavoitteeksi, että teen äsken mokeltamani asiat paremmalla ajatuksella. Rata eteni esteelle 17 asti virheittä, varmistelin paljon ja myöhästyin parista kohdasta tosi pahasti. Nalalla oli hirveä vauhti!!! Tuli puomi, alastulo näytti siltä, että Nala hyppäs yli, vaikka hidastin. En nähnyt mitä tuomari teki, juoksin maaliin kahden hypyn jälkeen ja olin vain niin onnellinen, että sain korjattua edellisen radan virheet! Joku kysyi miten meni ja sanoin, että vitonen tuli, mutta jee! Ystäväni kommentoi, että nolla, tuomari ei ollutkaan nostanut kättään.

Sehän se sieltä napsahti! Ensimmäisellä radalla meidät palkittiin kolmannella sijalla ja toisella radalla kakkossijalla ja LUVAlla. Olin hyvin hämmentynyt ja iloinen!

Nyt pitää vain harjoitella yksittäisiä esteitä, pieniä ratapätkiä ja tehdä Nalalle kontaktien alastulos selkeämmiksi. Siinä tavoitetta kerrakseen.. Lauantaina Pieksämäelle. :)

ACEttaa!! Minkäs teet..

Kertooko otsikko kaiken? Otetaan talvikausiksi yleensä treenejä ACE:lta kurkimäestä ja aloitimme taas treeneissä käymisen. Otettiin ystävän kanssa puoliksi Jokers vuoro, sillä oma aika ei riitä joka viikkoiseen treeneissä juoksemiseen ja välillä voin ostaa vuoroja vaikka useammankin samalle viikolle.

Viime viikon treeneissä teimme paljon kontakteja ja harjoittelimme Ota -käskyä. Tämän viikon treeneissä teimme hyppyradan, jossa oli kauheasti kaikkea mahdollista ohjauskuviota ja vauhtia. Saimme tehtyä ensimmäiset 19 estettä puhtaasti ja sitten kosahti! Mutta olin niin iloinen ja tyytyväinen ja onnellinen radasta! Kuulemma oli paras ratapätkä mitä ikinä tehty. Jotain on tapahtunut minussa ja Nalassa. Ilmeisesti me ei olla ihan toivottomia. :) Olen niin pilvissä tästä asiasta!

Seuraavalla vuorollamme teimme samaa rataa erilaisissa pätkissä ja Nalan into meni siihen kun tajusi namien olevan ohjaajalla eikä minulla... joten muutaman kerran sain aika kovasti karjua Nalaa luokseni. Meni ihan plörinäksi, mutta oli niin hyvä olo siitä ensimmäisestä ratapätkästä! Odotan niin kovasti kisoja, jotka ovat sunnuntaina. Nala on vain paljon hitaampi kuin muut, mutta jos minä juoksen, juoksee Nalakin ja tosi kovaa vielä! Eli nyt itse vain töppöstä toisen eteen :)

9.9. treenit

Olipas taas kerran aikamoiset kontaktitreenit! 11esteen rata, joissa hyppyjä, kaikki kontaktit ja rengas ja putki. Näiden kanssa saimme treenata kunnolla kontakteille menoa suoraan esteiltä.

Viime treeneissä oli eräälle koirakolle sattunut ja tapahtunut jotakin, mikä oli peloittanut koiran niin ettei suostunut enää tekemään mitään esteitä. Ilmeisesti koira oli tippunut jostakin, sillä pelkäsi ihan hirveästi joitakin esteitä. Aloitamme tällä viikolla treenit alusta hänen kanssaan.. kaikilla esteillä.

Mikään muu asia treeneissä ei ole tärkeämpää kuin koiran ja omistajan turvallisuus. Etenkin kun puhutaan kontaktiesteistä. Ikinä ei kannata treenata yksin uusia kontaktiesteitä, sillä monesti se toinen käsipari voi auttaa pitämään sen koiran esteellä ja näin on pienempi mahdollisuus vahingoille. Näin jälkikäteen ei voi kuin voivotella, että näin nyt kävi ja nyt yritetään muuttaa asioiden kulkua. Harjoittelua, harjoittelua ja tsemppausta. Siinä resepti! Minä olen hyvä neuvomaan siinä ;). Nalan kanssa ollaan niin useasti jouduttu tilanteeseen, että koira on pelännyt esteitä..

Meidän osalta treenit sujuivat loistavasti! Nala on ihan huippu kontakteilla, tietää saavansa sieltä aina namin niin tottakai se motivoi ;). Illalla meinasin treenien jälkeen käydä pienen juoksulenkin ja pelästyin kun Nala ei jaksanutkaan juosta. Selvisi, että nälkä vei voiton ja kotiin kääntyessä koira pinkoi tavalliseen tapaan. Treenien makupalamäärä ei ilmeisesti neidille riittänyt ja Nala on hirmu tarkka, että saa evästä. Ahmatti..

Huomenna taas treenit ja sitten taukoa sunnuntain kisoihin asti. Iiks!!

Super kontaktitreenit

Eilen vedin kentällä pienen hyppyrata treenin tyttösille ja koiruuksille, sekä raahattiin kaikki kontaktiesteet pihalle ja tehtiin tehotreenit niiden kanssa.

Hyppyrata oli haastava ja otin mukaan tahalleen haastavia esteitä (muuri ja rengas, niissä ollut ongelmia), jotta saisimme toistoja ja vielä lisää toistoja vaikeista esteistä. Saimme renkaan onnistumaan kaikkien kanssa. Ainoastaan se oli ongelma, että ihmiset "pelkäsivät" treenata yksin ilman minun neuvoja. Kävin kaikkien kanssa ratapätkän läpi ja juteltiin vaikeista esteistä ja asioista agilityn tiimoilta. Yritin rohkaista ihmisiä treenaamaan yksinään ja harjoittelemaan paljon yksittäisiä esteitä. Katsotaan meneekö opit ensi sunnuntaina perille!

Kontaktit meni Nalan kanssa oikein mahtavasti! Uusi ohjaustekniikka kontakteille toimi loistavasti!! Nala on niin reipas! Sain kontakteilla pidettyä tällä uudella tekniikalla tarvittavan vauhdin (Nala on muuten hidas kontakteilla, joten pysähdys olisi vain hidastanut entisestään). Huomasin pysähdyskontakteissa paikan etsinnän Nalalle vaikeaksi, lisäksi meiltä ei vaan onnistunut se, että Nala olisi täysiä juossut kontaktien päähän ja pysähtynyt siihen. Lähinnä Nala hiipi kontaktin päähän ja kyyristeli väärässä paikassa, kunnes minulla meni hermot ja kävin siirtämässä hänet itse oikeaan paikkaan. Meidän kärsivällisyydelle ei toiminut se opetustapa. Onneksi sain vielä kehuja ACEn treeneissä tiistaina kontaktien opetustavasta, sillä se kuulemma sopi meille loistavasti! Olen niin ylpeä koirastani ja kiitollinen kaikista niistä apureista, jotka ovat meitä auttaneet asian saralla. Tämän takia into ensi viikonloppuna järjestettäviin ACEn kisoihin on SUURI! Haluan onnistua kontakteissa, se on tavoite. Lisäksi haluaisin toisen nollan kakkosista, mutta siihen tavoitteeseen olen laskenut lisäksi Pieksämäen kisat 22.9., jolloin on kolme agirataa näytettävänä. Jos en näistä viidestä saa yhtään nollaa niin sitten voi tulla itku.

Agility on huippu kivaa, en tarkoita jos itku tulee, etten olisi tyytyväinen meihin, ollaan vain tehty viime aikoina niin hienoja kisaratoja, ettei se nolla tunnu ihan mahdottomuudelta! :) Jos ei onnistu vielä niin lokakuussa Jyväskylässä kaksi kertaa kovemmin yritetään.

Elokuun treenejä ja kisoja

Pienen tauon jälkeen takaisin kirjoittelemaan! Oli sen verta haipakka kuukausi, että jätin suoraan blogit rauhaan ja ajattelin keskittyä muihin juttuihin. Nyt kun agilitytaival taas edennyt asteen eteenpäin on mukavampi kirjoitellakin ;)

Jotta en paljasta liikaa, kerronpas ensiksi alkukuun treeneistä. Otin alkukuun samanlaisena treenirytminä kuin tähänkin asti, pari kertaa viikossa treenit, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Puolessa välissä kuuta meinasin hukkua erilaisiin työsarkoihin ja jäi treenaaminen vähemmälle. Pääsin kuitenkin pitkästä aikaa käymään ACE:lla treeneissä (Kurkimäessä) ja se piristi meidän pitkään paikallaan tahkottuja jalkojamme sen verta, että innostus hiipi loppukuusta treeneihin niin paljon, että varasin taas talviajaksi treenivuoron ACE:lta! Olin kyllä ajatellut tätä, mutta vasta marraskuussa. Nyt sain kaverin kanssa otettua vuoron puoliksi. Huomattavasti parempi vaihtoehto meille.

28.8. aloitin kontaktitreenit täysin uudella tavalla, kiitos ystäväni neuvojen. Ilman näitä tärkeitä neuvoja varmaan tahkoisin tätä samaa asiaa vieläkin ja varmasti hyvin kauan. Aloitimme kontakteille alusta opettamisen. Ei siis sellaista alustaa, mitä ajattelette (namialustaa) vaan nenäalustaa! Opetin Nalalle, että hän käskystä "Ota" koskettaa nenällään alustaa ja saa palkan naksulla sekä namilla.
Aloitimme ihan niin, että alusta laitettiin olkkarin lattialle ja sanoin Nalalle ota, kunnes koski nenällään alustaa. Naksautus, nami ja uudestaan! Kun Nala hokasi asian, palkkasin jatkuvasti kosketuksesta vaikka en aina kerennytkään sanoa mitään. Tätä tehtiin pari päivää ja siirsimme alustan treeneihin kontaktiesteen päähän. Kun Nala tulee alas kontaktiesteeltä, sanoin ota ja heti kun koski namialustaan palkkasin. Koiran ei siis tarvitse pysähtyä maahan vaan ainoastaan käyttää nenäänsä nopeasti maassa, jotta osuu varmasti kontaktipinnalle.
Kun saimme tämän onnistumaan, otimme alustan pois. Harjoittelin myös kotona kontaktin alastulon kanssa sekä ilman alustaa paljaalle maalle koiran vain ollessa paikallaan. Vahvistan tätä käskyä treenien alussa näin ennen kontakteille menoa.

1. ja 2.9. olimme kisoissa (tiedän, ikuisuus viime kisoista). Menin ajatuksella, että haluan yhden nollan agiradalta, siinä oli tavoite. Tämä yksi nolla olisi tarkoittanut sitä, että pääsisin kisaamaan 2luokkaan. Aloitimme agiradalla, joka oli todella vauhdikas, mutta todella hyvä rata meille. Sain itse juosta kovaa ja tehdä vähän ohjauskuvioita. Saimme nollan ja vielä voittonollan. Olin RIEMUISSANI! Seuraavana tuli hyppyrata (ensimmäinen 2luokan rata) ja olin ihan innoissani! Nyt sai jo kunnon haasteen! Saimme ensimmäisen 2luokan nollan ja voitimme radan!
Seuraavana päivänä oli kaksi agirataa. Näissä tein hermostuksissani typeriä virheitä, mutta toimme kotiin kaksi 5tulosta ja toisen radan voiton ja toisessa tulimme toiseksi. Tämän paremmin ei olisi kisat voineet mennä!

Seuraavat kisat ovat 9päivän päästä ACE:lla. Niitä odotellessa :)

Keppitreeniä pihassa & kierrä -käsky

Pihaan on istutettu kepit, joiden kanssa tulee harjoiteltua vaihtelevalla menestyksellä. Iltaisin lenkkien jälkeen tulee monesti jäätyä treenaamaan keppejä ja monesti ne ovatkin niitä parhaimpia hetkiä treeneille. Molemmat ovat saaneet suurimmat energiansa pois purettua ja intoa piisaa vielä parin nopean keppitreenin jälkeen leikkimiseen. Nala ainakin on innoissaan vaikka omistaja olisikin ihan naatti ;).

Kierrä käskyn opetusta harjoittelimme taasen treenikentällä. Paras tapa treenata on mielestäni asettaa esteet vierekkäin tai vastakkain. Näin saat pyöriteltyä koiraa useammankin kerran, tehtyä väleissä normaaleja hyppyjä ja opetettua eroa kiertämisen ja tavallisen hypyn väliltä. Palkkoja saat myös annettua usein ja vauhti on hurjaa. Sain jopa pari metriä etumatkaa kierrätyksessä ja mentyä etukäteen seuraavalle esteelle kun Nala tunnollisena teki hypyt vaikka olin jo menossa seuraavalle. Tulevaisuudessa pitäisi aloittaa merkkaamisharjoittelut, enkä nyt puhu mistätahansa merkkaamisesta vaan etukäteen esteiden merkkailuista (joillakin voisi löytyä paljon fiksumpi nimi tälle?). Olisi huippua jos ei tarvitsisi monen esteen väliä hypyttää erikseen vaan saisi merkattua useamman esteen, jotta sisi hieman etumatkaa seuraaville esteille. Katsotaan miten onnistuu opettelut!

Tällä viikolla ei treenejä, joten ensi viikolla sitten kunnon treenilöiset :)

17.7. Treenit (jatko)

Tänään oli luvassa ylläripalkkoja, paljon kehuja ja leikittämistä. Tai ainakin niin oli tarkoitus.. yritimme harjoitella palkkaamaan koiraa aluksi kahden, sitten kolmen, sitten neljän, jne esteen välein ja lopuksi seitsemän esteen sarja. Tarkoituksena oli, että koira saisi treeneistä paljon hauskaa irti. Moni koira innostuikin erityisen hyvin treeneistä, osaa taas ei tuntunut kiinnostavan koko treeni ollenkaan.. ei ohjaajia eikä koiria. Oudointa tässä on se, että tämähän on edelleen seurassamme VAPAAehtoistyötä, ilman palkkaa tai muita etuja, joten jos huonot treenit eivät kelpaa niin tulkoot itse vetämään ;). Ehdotin viimeksi, että muut vetäisivät välillä, eivät kuulemma halua.. noh, en jaksa päätäni vaivata aikuisten ihmisten omilla ongelmilla, en voi miellyttää kaikkia kun osa on aloittanut harrastuksen 2kk sitten ja osa harrastanut kolme vuotta.

Toinen treeni oli "palkkaa vasta seuraavalle esteelle". Eli ei palkata sille ns. ongelma esteelle vaan vasta sen jälkeiselle esteelle (oletuksena se, että koira osaa suorittaa esteen). Yritin aluksi sitä koirani kanssa keinulla, mutta en saanut toimimaan. Joten palkkasin kontaktit erikseen, kolmellakin eri tavalla, kunnes löytyi sopiva tapa. Ongelma on se, että jos käsken koiran odottamaan, eli menemään 2off 2on asentoon, koira pysähtyy heti odotuskäskyn jälkeen ja jää siihen kohtaan, mistä keinu alkaa laskeutumaan. Yritimme ratkoa ongelmaa sillä, että en sano mitään, mutta siinä tapauksessa koira juoksee suoraan alas. Sain apupalkkaajan ja hänen kanssaan yritimme saada koiraa juoksemaan suoraan keinun päähän. Ei onnistunut, koira himmaa ennen aikojaan ja juoksee ulos keinusta. Pitää vain saada paljon treeniä tästä, jotta tulee onnistumisia ja yrittää neuvoa koira tulemaan oikeaan asentoon. Vielä ei siis kannata palkata tästä vasta seuraavan esteen päähän. Olen niin onnellinen, että Nala suostuu tekemään keinun!! Siinä on jo riemua kerrakseen.

Huomasin omissa keppitreeneissä pihalla, että jos palkkaan heti keppien jälkeen, koira varastaa ja jättää viimeiset kepit suorittamatta. Joten siirsin keppien päähän yhden hyppyesteen ja sen jälkeen palkka. Tadaa: täydellisiä keppisuorituksia! Kiitos vinkistä treenikaverille, tätä tulemme käyttämään jatkossa aina keppitreeneissä vaihdellen tietenkin kuinka monta estettä on välissä ja välillä ylläripalkkoja keppien päähän.

13.7. avustajana

Pääsin ACE:en seuraamaan kolmeksi tunniksi baby ja basic kursseja. Oli huikeaa nähdä miten oikeilla menetelmillä sai koiran toimimaan todella nopeasti toivottuun suuntaan. Joidenkin koirien motivoiminen on välillä haaste ja omistajat helposti vain olettavat koiralla toimivan jonkun parhaiten, kokeilematta toisia tapoja ensin.

Tuli mieleen eräästäkin koirakosta minun ensimmäinen koirani, joka olisi pärjännyt oikeasti pelkillä rapsutuksilla ja kehuilla, kiemurteli kuin käärme kun kehuin miten taitava koira hän on. Tosin se kosahti siihen kun aloin palkkaamaan nakeilla.. ilmeisesti ne nakit olivat paljon paljon parempia. Mietin vain nyt jälkikäteen, että mitä jos olisin käyttänyt sitä rapsutustehoa touhuiluun, olisi yhteistyömme ollut paljon parempaa. Toisaalta taas, olisiko motivaatio riittänyt siihen tekemiseen yhtä paljon kuin nakkien kanssa? Ei välttämättä..

Treeneihin palatakseni, huomasin miten isotkin koirat oikein rakastavat putkea, vaikka eivät edes kunnolla mahdu sinne. Ja huomasinpa myös, että jos omistajat KUNNOLLA harjoittelisivat ilman koiria, ei tarvitsisi niin paljon opastaa ohjaajaa. Ohjaajaan käytetty opiskeluaika oli kaikista aikaavievin, sillä ohjaajat olettavat koirien vielä tekevän kaiken. Tai siltä se näytti. Pienillä muutoksilla hyvään koirakkoon saatiin loistavaa ennakointia ja vauhtia, kun taas ohjaajaa neuvottiin tekemään muutoksia, jouduimme toistelemaan samoja asioita turhan monesti. Pitihän ohjaajan itse oppia ensin se, mitä opettaa koiralle. Missä on itseharjoittelut? Se oli kyllä aluksi noloa, mennä ympäri kehän laitaa ja harjoitella mielikuvitusrataansa ja -koiraansa, yrittäen opetella asioita ulkoa. Mutta se auttoi. Nyt ymmärrän ohjaajana paljon enemmän taas harrastuksesta, kun sai oikeasti seurata toisia koirakoita.

Parasta on kehua muita, se on ihan mahtavaa kun toiset onnistuvat! Siitä saa puhtia ja virtaa päiviin :)

12.7. treenien veto

Tänään alkoi alkeisjatkon liitotunnit! Tämän parissa olisi aikomus viettää loppusyksy, niin että torstai-illat olisi pyhitetty treeneille.

Syyskuussa jatkan itse kisaamisen, joten omien treenien ohella on todella mukava käydä vetämässä tunteja. Saa ihan uudellaisen kuvan lajista kun tajuaa mitä virheitä toiset tekevät koiriensa kanssa. Miten palkitsevaa voikaan olla toisten virheiden katselu? Itseäsihän et näe jos teet virheitä, luulet tekeväsi oikein. Sen takia olisi vähintäänkin järkevää oman oppimisen kannalta. Huomaat olevasi rauhallisempi, ottavan varmemmin ja selkeämmin ohjeistukset vastaan ja antamaan ohjeet koiralle.

Alkeiskurssilaisissa ainoa ongelma on se, että en osaa itse sanoa ei, kun näen heidän ilmeensä: "ai me tehdään vaan parilla esteellä..". Olen itse yrittänyt edetä liian nopeasti ja liian vähillä treeneillä. Siksi koen todella tärkeäksi, että aluksi tehdään pohjatyö kuntoon, niin että koirat Osaavat esteet isolla O:lla ennen kuin etenet seuraavaan vaiheeseen. Eilen huomasin, että hypyissä koirat yrittävät varastaa, ohittaa ja tulla omistajaan kiinni, joten aloitamme hyppyjen treenailun ihan vain helpoilla kikoilla.

Tänään pääsen katsomaan ammattilaisen treenejä, ottamaan oppia ihan mahtavalta shelttien kasvattajalta ja ohjaajalta. Odotan kovasti, että saan katsella miten hän tekee asiat ja toivottavasti saan tsempata mukana :).

Kun opetat koirallesi uutta, vaadi itseltäsi ja koiraltasi aina vähintään sadoittain onnistuneita toistoja, jotta opitte esteet. Max 3onnistunutta suoritusta per kerta. Pidä taukoja, älä treenaa liikaa saman päivän aikana ja päätä treenit aina onnistuneeseen suoritukseen!

10.7. treenit

Olin treeninveto vuorossa taas eilen. Loistavasti osui aurinkoinen hetki, ukkosen jyristessä taustalla ja sateen tullessa vasta kun treenit loppuivat. Hyvä tuuri!

Ajattelin tehdä treenin, jossa jokainen omistaja joutui miettimään jonkun kohdan uusiksi omassa tekemisessä. Koska treenaajia on monta, teimme erilaisia treenejä sillä 13esteen pätkällä, minkä tein. Alku oli kohtuullisen helppo, mutta putkelle vienti vaikea. Monelle tuli yllätyksenä miten omalla toiminnallaan sai koiran helpommin putkeen, sai itse etumatkaa seuraavalle esteelle ja miten sai koiran kääntymään nopeammin vinosta hypystä putkelle. Toisille taas hypystä vienti kepeille, jotka olivat puomin vierellä tuotti vaikeuksia. Kepit ovat vaikeita, etenkin jos on kontaktihakuinen koira. Lisäksi jippona oli se, että kepit olisi seuraavaa estettä ajatellen parasta suorittaa ns. väärältä puolelta.

Suorasta putkesta saimme myös loistotreenipätkän aloittelevalle koiralle, jolle vauhti oli kaikista hurjin. Teimme myös täyskäännöksen uudestaan samalle putkelle hypyn kautta, mikä oli aivan mahtavasti tehty ohjaajalta. Loistokoira tulossa!!!

Me teimme ensin valssitreenin Nalan kanssa, sitten samalle radalle persjättötreenin ja vielä takaaleikkaustreenin. Kun samalla radalla käytät erilaisia ohjauskuvioita ja testailet erilaisia mahdollisuuksia, löydät sen itselle parhaimman suoritustavan kaikista parhaiten.

Treeneissä ongelmia tuotti se, että tein ehkä liiankin vaikeaa tälle ryhmälle. Omistajat ovat kokeneita, mutta koirien tekeminen oli välillä tosi vaikeaa ja mietin ääneen, tehtäisiinkö ensi kerralla pieniä pätkiä isolla palkalla. Ensi treeneihin suunnittelemme siis uusia esteitä, uusia harjoituksia ja lyhyempiä pätkiä!

Keppitreenit pihassa

Eilen oli hyvä hetki treenata keppejä pihassa, sillä edelleenkin omistajan olo on sen verta huono, että pitkille lenkeille saa vain haaveilla menevänsä..

Ensin aloitimme etäisyystreenit. Nala on edistynyt kaikessa tekemisessä, kunhan saa minulta tarvittavan äänituen, josta jo aikaisemmin mainitsin viime treenien kohdalla. Kun jaksan koko ajan kannustaa, Nala tekee loistavasti. Jos hiljenen, Nala lopettaa tekemisen.. aikamoisen ongelman taas itse koirallensa luonut. Etäisyyttä harjoittelimme tällä kertaa lelun kanssa, sillä namipalkka keppien päähän hidastaa Nalan vauhdin jostain syystä lopussa. Haluan treeneihin monipuolisuutta ja koiralle tiedon, että oli päässä palkka tai ei, kepit on tehtävä. Ei tehdä näistä nyt yhtään enempää hankalia. Etäisyyttä sain sen verran kun piha antoi periksi, muutaman metrin. Vauhtia piisasi tytöllä!

Sitten aloitimme takaaleikkaus harjoitukset. Näissä Nala on edistynyt huimasti! Ennen Nala jätti kepit välistä heti kun liikuin muualla kuin vieressä, nyt tyttö juoksi vauhdilla loppuun asti, vaikka menin miten vierellä; spurttailin ja hidastelin.

Lopuksi vielä treenasimme niistoa kepeille, jota emme ole tehneet aikoihin, kisoissa sitä olisi tarvittu.. Ja kyllähän tuota sai pari kertaa tehdä ennen kuin Nala taas muisti mistä on kyse.

Keppitreeneissä monesti unohtaa miten monipuolinen treeniväline kepit ovat. Jos vain jaksaa yrittää eri asioita, miettiä miten kepit voivat sijoittautua radalle ja missä kohdassa itse olet menossa suhteessa rataan ja mikä olisi järkevin sijainti seuraavaa estettä nähden, jo näillä avuilla voit luoda todella monipuoliset treenit.

Kepit ovat meille haaste Nalan irtoamisongelman takia ja olenkin hyvin ylpeä, miten hienosti ollaan pärjätty. Paljon harjoittelua ja siinä vastaus onnistumisiin! Vielä on matkaa, mutta onneksi Nala on vsta 3,5v :)

3.7. Treenit

Tänään oli minun vuoro vetäistä jatkoryhmätreenit. Oli mukava suunnitella itse rata, kilpailuradan pohjaa käyttäen ja samalla näyttäen käytännössä pari ohjauskuviota ohjaajille. Opettaminen on mukavaa, varsinkin jos on innokkaita oppijoita, jotka uskaltavat kokeilla ja laittaa itsensä likoon.

Nalan kohdalla huomasin, että teen edelleen pakkovalssin aivan liian myöhään. En tiedä liikkeen kokonaan virallista nimeä, minkä teimme, mutta haasteellinen se on. Jalat eivät meinaa pysyä mukana kun pyörit kuin pahin särkänniemen härveli. Hienosti Nala suoriutui, kuten aina minun mokelluksissa. Vauhtia oli kisojen jäljiltä hurjasti! Odotan innolla, että saan Nalasta kuorittua irti sen pinkomisvaihteen myös kisoihin! Vertailin rotuagin joukkuekisan aikoja ja olimme ehdottomasti hitaimmat menijät, mutta toisaalta taas saamme näin ainakin puhtaita ratoja! Toivottavasti nopeutta tulee sitä mukaan lisää kun kokemus karttuu.

Treeneissä teimme vielä radan toisilla ohjauskuvioilla ja yritin opettaa koiran työntämisen esteelle vastakkaisella kädellä, niin että oma suunta ei muutu. Harjoittelua tuo meillekin vaatii, mutta on toisaalta mukava liike kun koira sen oppii. Helpottaa monia tilanteita tulevaisuudessa!

Kaikista eniten yllätyin treeneissä siitä, että Nala teki kepit itsenäisesti, mutta edelleen minä joudun kannustamaan Nalaa liikkumaan eteenpäin. Jos hiljenen niin Nalan eteneminen loppuu. Toisaalta mikäs tuossa kun kerran toinen tekee oikein ;). Pitää yrittää hiljalleen jättää se pois. Harjoittelu tekee mestarin!

Agirotu 2012

Aamulla herätys ennen viittä. Jestas miten väsytti ihmistä! Ensimmäiseen rataan tutustuminen oli klo 8:50 ja ajoissa pitää mennä paikalle, sillä oli käytävä Nalan kanssa kävelyllä, ilmoittautua ja jos vain mahdollista, tutustua radalla ennen meneviin.

Hirveässä flunssassa kohti Kuopion ravirataa! Ensimmäinen rata alkoi kahdella hypyllä ja heti kolmantena, kuin meidän kauhukuvissa, oli keinu. Ja muutkin kontaktit radalta löytyi. Lisäksi vielä kepit. Olin ihan varma, ettei tässä tilassa tulisi tuosta mitään ja menin rataharjoitteluun ajatuksena, että treenaan illan agirataa varten ja otan tämän oppimisen kannalta! Nala oli hyvällä fiiliksellä mukana, mitä nyt vähän varauksellinen kuulutuksia, yms kohtaan kuten aina ennenkin. Sain Nalan motivoitumaan hyvin ennen lähtöä leikeillä ja kun radalla pääsimme numerolla 53, olin rento kuin mikä (johtuko lie panadolista, mutta rentopa kuitenkin!). Kaksi ensimmäistä hyppyä mentiin niin vauhdilla, etten edes muista miten keinu meni, mutta muistan hidastaneeni, puhuneeni rauhallisesti Nalalle ja Nala pysähtyi, ryömi ja lopuksi tuli alas juuri oikealla hetkellä!!! Riemulla ei ollut rajoja ja rata menikin yli-innokkaana loppuun asti. Heti keinun jälkeen unohdin seuraavat kymmenen estettä niin taidokkaasti, että saimme ne kyllä oikein suoritettua, mutta muistikuvaa radasta ei ole. Kepit otin todella varovasti, tein valssin keppien päähän, Nala tajusi juonen ja ryntäsi toiseen suuntaan putkelle, kaksi hyppyä ja heräsin siinä vaiheessa todellisuuteen: NOLLARATA AGIRADALTA!!! WHIPPIIIII! Ihan sama miten hitaita oltiin (en tosiaankaan jaksanut juosta kunnolla ja oltiin muutenkin äärimmäisen hidastempoisia), mutta me mentiin puhdas agirata! Riemulla ei ollut rajoja.

Kun tulokset pamahtivat taululle, olimme neljänsiä. Ihan huikeeta! Tietämättä mihin olin ryhtynyt, olin ilmoittanut meidät avoimen sm-kisojen karsintaradalle (siis tuo edellinen rata) ja pääsin 7 parhaiten selviytyneen kanssa SM-radalle! Nalaa jännitti kovasti, oli hirveä meteli ja kamalasti ihmisiä. Minä jännitin kovasti. Neljäntenä esteenä oli hankala kepeille meno ja saimme 5vp (virhepistettä) siitä ja lisäksi puomin alastulo kontaktin yli hypättiin. Saimme kuitenkin tuloksen ja sijoitumme 23. agiradalla, jossa myös oli keinu. Olin niin ylpeä pienestä koirastani!!!

Illan kolmas agirata meni muuten aivan loistavasti, mutta yritin liian hankalaa ohjausta U-putkeen ja Nala ei heti älynnyt kumpaan päähän piti mennä. Saimme 5vp ja loistoajan verraten siihen missä kunnossa jo olin...

Sitten matkasimme kotiin yöksi ja sunnuntaina takaisin.

Sunnuntaina kisasimme joukkuekisassa. Joukkueemme koostui medi shelteistä, sekä yhdestä maxi sheltistä. Luulimme aluksi, että kolmen parhaan tulokset huomioidaan, mutta eipäs niin tapahtunutkaan.. Ensimmäisenä kisasi Netta, joka tiputti kovassa vauhdissansa riman, mutta rata oli uskomaton! Toisena lähdimme me Nalan kanssa ja saimme puhtaan nollan!!! Olin niin ylpeä taas Nalasta. Kolmantena lähti Vili, joka teki myös puhtaan, upean radan. Viimeisenä Lumia, joka oli ihan muissa aatoksissa ja jätti viimeisen kepin välistä saaden 25vp sekä ohitti yhden hypyn. Muuten meno oli oikein vauhdikasta ja hienoa. Sijoituimme loppujen lopuksi kisassa kahdeksanneksi. Oli ihan huikea fiilis

Mahtavan kisaviikonlopun jälkeen totesin, että 2kk kisatauko tässä välissä on ihan mahtava idea. Saamme rauhassa treenata ja Nalalle jäi loisto kokemukset keinuista. Ei olisi voinut mennä paremmin.

Nalan tiedot

Nala, syntynyt 2.12.2008
Lemmikkipolun One I Adore, väriltään soopeli, säkä 39,5cm.

Nala on yliaktiivinen ollut pennusta asti, sellainen hyperenerginen duracelpupu, jossa ei ole Off-nappia. Luonteeltaan Nala oli hyvin tyypillinen sheltti: hieman varauksellinen, arka ja haukkui herkästi. Iän myötä suurinosa näistä piirteistä haihtunut, mutta Nala on edelleen varauksellinen etenkin miehiä kohtaan. Agilityä ajatellen, ei mikään maailman paras koira luonteeltaan, mutta tässäkin ikä ja kokemus ovat tuoneet helpotusta. Kun tarpeeksi kokemusta, ei pelko ota sijaa vaan etenee hyvin rohkeasti luottaen minuun.

Kisaamisen aloitimme syksyllä 2011, ensimmäisissä kisoissa ja ensimmäisellä radalla saimme keinusta niin huonon kokemuksen, että sen myötä tulleita kontaktiesteongelmia käsittelemme vieläkin. Toisella radalla Nala päätti olla suorittamatta pussia. Meinasin luovuttaa koko harrastuksen kanssa.

Toisissa kisoissamme 1,5kk myöhemmin teimme hyppyradalla ensimmäisen Voittonollan ja ensimmäinen Luva irtosi. Epätoivo kaikkosi hetkeksi.

Pidimme kisataukoa kevääseen, jotta saisimme keinun kuntoon ja keinun tuoman pelon myötä myös A-este ja Puomi kokivat kolhuja. Nala ei siis suostunut menemään metriä lähemmäksi keinua ja puomille meni vain jos huomasi, ettei se ole keinu. A:ta rakasti, mutta jos oli "vieras" A, eli minkä tahansa muun kuin oman seuran, ei suostunut aina menemään ja jos meni, oli hyvin varovainen.

Treenasimme 2011 syksystä 2012 huhtikuulle ACE:lla. Keinuongelma jylläsi, omistaja oli hirmu vihainen ja stressaantunut koko lajista, into lajista välillä katosi kokonaan.

Toukokuussa kävimme kisaamassa, kohelsimme kaikki kontaktit, mutta saimme yhden 5virhepisteen ja siitä kolmostuloksen Agiradalta ja yhden voittonollan Hyppyradalta. Muut radat hyllyjä.

Hyppyradat antoivat uskoa jatkaa lajia...

Kesäkuussa olimme Agirodussa ja se räjäytti pankin! Siitä lisää seuraavassa viestissä :)