Whihii! Näettekö, oltiin treeneissä!! Jeejee, kyllä teki mieli pomppia ja hyppiä riemusta kun kentälle pääsi. Nala oli todella ihmeissään, tuolla M&M areenalle treenailuista on nimittäin aikaa. Alkukankeuden jälkeen agility alkoi melkein jo sujua. Miten sitä voikaan unohtaa asioita näin hienosti?
Kontaktit aloitettiin taas opettamaan alusta. Jes, voitte kuvitella miten motivaatio laski kuin koiran häntä. Mutta ei auta muuta. Mietin tuossa pitkään mistä se johtuu, että joka ikinen kerta suurimmat ongelmat meillä ovat kontakteilla? Kun kelailin alkutaipaleelle asti, tässä koosteena:
2010 aloitimme keväällä:
- Ongelmana: pirun arka koira, jota ei kauheasti motivoitu ruoalla eikä leluilla pelottaville esteille, välillä kaikki esteet olivat pelottavia
- Hyvin sujui A-este, keinu ei ollenkaan ollut meidän juttumme
- Kaikki aika ja energia meni siihen, että sait koiran edes esteill ja yleensä et sitäkään
2011
- Pidimme koko talven kestävän tauon
- Keväällä aloitimme sekavissa ryhmissä, sekavassa mielentilassa (ohjaaja siis) enkä ymmärtänyt kontaktien opettamisesta mitään
- Kesällä saimme sujumaan esteet yksi kerrallaan, treenitunteja alkoi kertyä.. syksyllä aloitimme omalla vuorolla ACE:lla
- Syksyllä aoitimme kisaamaan ja ekoista kisoista lähtien saimme riesaksemme keinukammon. Teimme seuraavat 9kk jatkuvasti töitä keinun kanssa, oma keinu pihassa 2kk, jolloin tehoharjoittelua päivittäin (paitsi reissujen aikana), jotta sain Nalan edes menemään keinulle.
2012
- Treenasimme todella aktiivisesti keväästä lokakuulle, syys-lokakuussa kisat sujuivat upeasti
- Kesällä keinu ja puomi pelot olivat poissa, kahden vuoden treenin jälkeen
- Saimme vauhtia ja alastulot alkoivat takuta
- Koiran itsevarmuus esteillä, luotto minuun kisoissa teki sen, että koira otti hirveitä vauhtiloikkia kontaktien lopuissa....
2013
- Aloitamme kontaktin alastulo-opetuksen 2vuoden kontaktien pelon voittamisopetuksen päätteeksi
Eli ihmekkös jos tuota ei ole jaksanut keskittyä kontaktien alastuloon.. jälkiviisaus on tietysti jälkiviisautta, mutta nyt mennään näillä kun ei muuta saa. Voin vain sanoa, että kontaktin opetus on ihan harakoilla, enkä ymmärrä itsekään miten opettaisin, kuten joskus sanoin. Nyt koitan taas uutta tapaa, joka taas eroaa kaikista aikaisemmista opettamistani asioistani. Katsotaan miten meidän käy, päästäänkö SM-kisoihin ;).
tiistai 15. tammikuuta 2013
perjantai 4. tammikuuta 2013
Viimapää
Mitkä sanat kuvailisivat koiraa, jota kävimme katsomassa? Viimapäinen villiviikari, aktiivinen ajattelija, suloinen suukottelija, rämäpäinen pärisijä... Käymme uudestaan neitosta katsomassa tuossa huomenissa ja sitten alkaa kova pohdinta, mitä tehdään.
Koira täytti kaikki odotukset, mutta toi mukanaan myös paljon miettimisen aihetta. Mitä nyt hän alussa taisi ärsyyntyä kun olimme häntä heti ulkopuolella odottamassa. Kuitenkin tyttö oli hirmu reipas, itsetietoinen ja hyvin hyvin tottelevainen.Tietenkin paljon työtä tytössä olisi, sillä hän on tottunut olemaan sohvalla ja sängyllä, mikä on meillä ehdoton NO, koiran käytös (murinat, toisten koirien kanssa taistelut, yms) eivät sovellu pienen koiran ja lapsien kanssa. Lisäksi koira oli hitaasti lämpenevä ihmisiä ja koiria kohtaan, nopeasti tietenkin siihenkin saa totutettua, että näin meidän laumassa toimitaan. Moni muukin asia pelottaa itseä: entäs jos Nala ja tämä uusi eivät tulisikaan toimeen ja kävisi taistelu? Nala on helposti alistettavissa ja voisi olla 100-0 vietävissä, joka ei välttämättä ole uudelle mikään huono asia, vaan Nalalle, joka on muutenkin arka. Paljon aikaa menee myös meidän tapojen omaksumiseen. Onko meistä siihen? Sen tiedän, että osataan olla johdonmukaisia kun sovitaan hyvin säännöt, saadaan koiralle varmasti tekemistä ja harrastuskaverien lisääntyminen tarkoittaa minulle vain sitä, että voin ottaa molemmat koirat kentälle treenattavaksi samaan aikaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että muutenkin vähissä oleva aika vähenee entisestään.
Monta muttaa, monta todella hyvää syytä ottaa koira ja monta hyvää syytä jättää ottamatta. Mikä on oikein? Mitä jos kadun päätöstäni, oli se sitten mikä tahansa, vielä pitkään?
Koira täytti kaikki odotukset, mutta toi mukanaan myös paljon miettimisen aihetta. Mitä nyt hän alussa taisi ärsyyntyä kun olimme häntä heti ulkopuolella odottamassa. Kuitenkin tyttö oli hirmu reipas, itsetietoinen ja hyvin hyvin tottelevainen.Tietenkin paljon työtä tytössä olisi, sillä hän on tottunut olemaan sohvalla ja sängyllä, mikä on meillä ehdoton NO, koiran käytös (murinat, toisten koirien kanssa taistelut, yms) eivät sovellu pienen koiran ja lapsien kanssa. Lisäksi koira oli hitaasti lämpenevä ihmisiä ja koiria kohtaan, nopeasti tietenkin siihenkin saa totutettua, että näin meidän laumassa toimitaan. Moni muukin asia pelottaa itseä: entäs jos Nala ja tämä uusi eivät tulisikaan toimeen ja kävisi taistelu? Nala on helposti alistettavissa ja voisi olla 100-0 vietävissä, joka ei välttämättä ole uudelle mikään huono asia, vaan Nalalle, joka on muutenkin arka. Paljon aikaa menee myös meidän tapojen omaksumiseen. Onko meistä siihen? Sen tiedän, että osataan olla johdonmukaisia kun sovitaan hyvin säännöt, saadaan koiralle varmasti tekemistä ja harrastuskaverien lisääntyminen tarkoittaa minulle vain sitä, että voin ottaa molemmat koirat kentälle treenattavaksi samaan aikaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että muutenkin vähissä oleva aika vähenee entisestään.
Monta muttaa, monta todella hyvää syytä ottaa koira ja monta hyvää syytä jättää ottamatta. Mikä on oikein? Mitä jos kadun päätöstäni, oli se sitten mikä tahansa, vielä pitkään?
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Nöfnöf
Joulupossut täällä hei (lähinnä omistaja myöntää possuilleensa...)! Ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Nythän tämä vuoden vaihdos tarkoittaa meidän koirakolle montaakin eri asiaa, nimittäin monta uutta haastetta, uusia tavotteita ja paljon treenejä! Taukoa pidimme kuukauden kaikesta mikä liittyi Agilityyn. Tämä oli ihan tarkoitus, sillä viime tauosta on aikaa vierähtänyt 5kk. Koska kevät menee treenaillessa, on hyvä välillä vähän rauhoittua. Ja viime tauko toi meille ropisten nollia, joten sitä toivon myös tämänkin tauon teettävän ;). No mutta vakavasti ottaen toivon kaikista eniten sitä, että saadaan aloittaa rauhallisin mielin harjoittelu kisatantereelle. Ehkä tämä uuden opettelu on molemmille helpompaa kun saatu vähän rauhoittua ja pohdiskella maailman menoa.
Paljon uusia haaveitakin meille tullut. Nimittäin pidän nykyään silmät ja korvat auki kaikista koirauutisista, jotka koskevat jo aikuisia koiria. Pentua en tähän hätään halua ottaa monestakaan syystä. Nyt on yksi kaveri Nalalle tähtäimessä, mutta tämä on vasta alkutaipaleella tämä haaveilutaival. Katsotaan miten meidän käy. Koiralla olisi perusopinnot suoritettuna agilitystä ja tokosta. Mutta se mietityttää miten meidän laumaan tämä koira kävisi. Siksi nyt varovaisin askelin liikenteessä.
Nala on ollut tosi reppana. Kun ei ole ollut agilityä, on ollut hänestä aivan liian kylmä joulukuu ja lisäksi vielä Nugaa ikävä, niin eipä tuota koiraa mitenkään iloiseksi elukaksi enää voi kutsua. Yritänkin nyt kaikin voimin saada hänelle muuta ajateltavaa. Seuraaviin treeneihinkin on aikaa melkein 2viikkoa.. joten niitä odotellessa.
Paljon uusia haaveitakin meille tullut. Nimittäin pidän nykyään silmät ja korvat auki kaikista koirauutisista, jotka koskevat jo aikuisia koiria. Pentua en tähän hätään halua ottaa monestakaan syystä. Nyt on yksi kaveri Nalalle tähtäimessä, mutta tämä on vasta alkutaipaleella tämä haaveilutaival. Katsotaan miten meidän käy. Koiralla olisi perusopinnot suoritettuna agilitystä ja tokosta. Mutta se mietityttää miten meidän laumaan tämä koira kävisi. Siksi nyt varovaisin askelin liikenteessä.
Nala on ollut tosi reppana. Kun ei ole ollut agilityä, on ollut hänestä aivan liian kylmä joulukuu ja lisäksi vielä Nugaa ikävä, niin eipä tuota koiraa mitenkään iloiseksi elukaksi enää voi kutsua. Yritänkin nyt kaikin voimin saada hänelle muuta ajateltavaa. Seuraaviin treeneihinkin on aikaa melkein 2viikkoa.. joten niitä odotellessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)