Pienen treenitauon jälkeen ajattelin keppi- sekä kontaktin alastulotreenin vetäistä Nalalle pihamaalla. Lähetys kepeille ei kaukaa vielä onnistu, mutta kun Nala aloitti kepit, sain itse edesä sivusuunnassa jopa kolmen metrin päähän täysin eri suuntaan kepeistä ja Nala suoritti kepit täydellisesti loppuun asti. Tätä treeniä varmasti saamme tehdä vielä paljon, sillä Nalan vauhti hidastuu heti kun tajuaa minun lähtevän eri suuntaan. Tässä loistava asia kuitenkin oli se, että Nala teki oikealta puolelta kepeille menon ja malttoi silti tehdä kepit ihan päähän asti! Mahtava koirimus!
Kontaktin alastulolla Nala toimi taas ihan täydellisesti, vaikka minä en vieressä ollutkaan ja etenin kontaktista poispäin metrien päähän, hän silti kosketti nenällään kontaktin alastulon. Koska kontaktit sujuvat pihassa näin loistavasti, en tiedä miten saisin siirrettyä tämän opitun kontakteihin kisoihin. Ehkä Nalan kierrokset vain menevät niin korkealle ja sen kanssa vain pitää lopettaa tosiaan se tekeminen kontaktien kanssa heti jos ei ota alastuloja. Näin jäisi ns. leikkikesken kun ei onnistu. Tätä ajatusta lämmittelen vielä mielessäni, mutta tiedän kyllä sen olevan oikea tapa. Harmittaa vain jättää rata tekemättä tällaisen takia... Kuopion kisoihin ilmoittauduin kahdelle radalle ja toinen niistä hyppyrata. Ajattelin, että jos kontaktirata ei onnistu niin sentään saisimme kokemusta hyppyradalta ja ei tarvitsisi stressata itse niitä kontakteja.
Nyt alkoi omistajan ja Nalan kuntokuuri! Myös terveellisemmät ruokailutavat ja vähemmän evästä meille molemmille voisi olla ihan hyvä idea. Pieni keventyminen ei koskaan ole pahitteeksi :)
tiistai 30. lokakuuta 2012
perjantai 19. lokakuuta 2012
19.10. treenit
Taas oli treenihetki ACElla. Tällä kertaa koin mukavan yllätyksen kun kentällä ohjeita nakkeli kaiken "pahan" alku ja juuri: Jari! Jee, mahtavaa! Tosin sitten katsoin ratoja ja näin puomin Harrin puolella, höh.. no mutta sitten selvisi ettemme päässeetkään puomille vaan sain treenata Jarin kanssa vauhtia. Ja sitähän saatiin treenata kunnolla!!! Oli huippua nähdä miten Nala tajuaa asioita. Kepeille vienti aluksi oli tosi vaikea, mutta kuudetta kertaa kun teki, koira muisti radan jo kohtuu hyvin ulkoa. Eipä sitä tarvinnut kuin liitää...
Harrin neuvoista otan vaarin seuraavaan kisaan, että en ota tavoitteeksi kuin ratasuorituksen teon, en varmistele ja Jarilta vinkiksi otan sen, että koiran kanssa lopetetaan tekeminen radalla ja kannan koiran pois jos kontakteilta hyppii. Nimittäin teimme vielä lopuksi nopean puomitreenin, joista yhdellä kerralla kuudesta Nala hyppäsi kontaktin alastulon. Eli kyseessä ei ole osaamattomuutta, vaan Nalan herpaantumista, huolimattomuutta tai sitten vain kiirettä, ettei suorita estettä loppuun asti. Tosi upeaa oli huomata miten Nala haki puomin vaikka putken pää oli vieressä! Ennen ei olisi ollut toivoakaan saada Nalaa puomille, vaan putki olisi ollut paljon paljon parempi. Nyt oli superhienoa huomata kehitys myös tässä.
Nyt pidetään vähän treeni- ja kisataukoa ja rauhoitutaan oman perheemme kesken. Joskus pitää ottaa aikaa ja vain rauhoittua. Vaikka se tuntuu vaikealta. Oman pihan treenit eivät kyllä lopu, mutta muuten tulee muutaman viikon hiljaiselo voisi tehdä ihan hyvää. Seuraavat kisat häämöttävät jo ehkä Kuopiossa, mutta viimeistään Jyväskylässä ja sitten ehkä ACElle.
Ja jotta keneltäkään ei tule sanomista, edustan SPSH:a, koska treenaamme eniten vuodesta siellä. Vaikka käytän ACEn palveluita, mielestäni edustus pitää olla siellä missä treenaa. :) Mielelläni ACElainen olisin, mutta kun omalla kentällä voin treenata toukokuusta lokakuuhun 2-4kertaa viikossa (hinta 20e/vuosi) ja ACElla 2kertaa kuussa (noin 50e/kk), niin edustuspaikkani on selvästi SPSH. Tämä vain näin kirjoitettuna tiedoksi, kun eräs henkilö asiaa ääneen ihmetteli ;).
Mahtavaa viikonloppua kaikille!!
Harrin neuvoista otan vaarin seuraavaan kisaan, että en ota tavoitteeksi kuin ratasuorituksen teon, en varmistele ja Jarilta vinkiksi otan sen, että koiran kanssa lopetetaan tekeminen radalla ja kannan koiran pois jos kontakteilta hyppii. Nimittäin teimme vielä lopuksi nopean puomitreenin, joista yhdellä kerralla kuudesta Nala hyppäsi kontaktin alastulon. Eli kyseessä ei ole osaamattomuutta, vaan Nalan herpaantumista, huolimattomuutta tai sitten vain kiirettä, ettei suorita estettä loppuun asti. Tosi upeaa oli huomata miten Nala haki puomin vaikka putken pää oli vieressä! Ennen ei olisi ollut toivoakaan saada Nalaa puomille, vaan putki olisi ollut paljon paljon parempi. Nyt oli superhienoa huomata kehitys myös tässä.
Nyt pidetään vähän treeni- ja kisataukoa ja rauhoitutaan oman perheemme kesken. Joskus pitää ottaa aikaa ja vain rauhoittua. Vaikka se tuntuu vaikealta. Oman pihan treenit eivät kyllä lopu, mutta muuten tulee muutaman viikon hiljaiselo voisi tehdä ihan hyvää. Seuraavat kisat häämöttävät jo ehkä Kuopiossa, mutta viimeistään Jyväskylässä ja sitten ehkä ACElle.
Ja jotta keneltäkään ei tule sanomista, edustan SPSH:a, koska treenaamme eniten vuodesta siellä. Vaikka käytän ACEn palveluita, mielestäni edustus pitää olla siellä missä treenaa. :) Mielelläni ACElainen olisin, mutta kun omalla kentällä voin treenata toukokuusta lokakuuhun 2-4kertaa viikossa (hinta 20e/vuosi) ja ACElla 2kertaa kuussa (noin 50e/kk), niin edustuspaikkani on selvästi SPSH. Tämä vain näin kirjoitettuna tiedoksi, kun eräs henkilö asiaa ääneen ihmetteli ;).
Mahtavaa viikonloppua kaikille!!
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Nalan surutyö
Niin.. alusta asti tiesimme, että kaikista vaikein tehtävä on meillä vielä edessä, kun ilta kääntyi yöksi ja Nuga ei tullut kotiin. Nala oli ihmeissään, mutta ei mitenkään erityisen hermostunut. Huomasin, että aamulla etsi enemmän Nugaa ja näytti todella surkealta. Tiistaina otin Nalan mukaan töihin, jotta ei joutuisi jäämään yksin. Tiedän, että olen ylivarovainen ja huolehtivainen koiranomistaja, mutta tein sen silti. Tunnen koirani, jos Nala olisi jäänyt yksin, olisi varmasti ottanut vielä pahemmin itseensä. Hän on meille perheenjäsen aivan yhtä paljon kuin Nugakin oli. Joten nyt oli hoidettava Nala kuntoon.
Tiistai-iltana hän itki, etsi ja itki. Oli hermostunut ja ihmetteli. Vinkui. Yritti leikkiä ja yritimme leikkiä monesti. Hän lähti mukaan, mutta vähän väliä tuli kysymään katseellaan "missä Nuga on?". Yritin kertoa, monet kerrat sanoin, että Nuga ei tule enää. En tiedä ymmärtääkö koira, mutta Nala meni nukkumaan. Aamulla hän makoili tavalliseen tapaansa olohuoneen lattialla. Suru paistoi koirasta. Nyt Nala viettää päivän mieheni työpaikalla, toivottavasti väsähtää sen verta, että jaksaa huomenna aloittaa päivisin yksin viettämisen.
En tiedä miten selittäisin hänelle, kun ei hän ymmärrä. Hän vain murehtii, etsii ja kaipaa. Miten epätietoisuus ja surutyö sujuvat sellaiselta, joka ei tiedä mitään? Yhtäkkiä lauman johtaja ei olekaan täällä. Nala ei ole vielä joutunut menettämään mitään. Eikä olemaan jatkuvasti yksin. Aina on ollut Nuga.
Nugaa kovasti kaipaamme, ikävä kaikkia niitä ääniä mitä iltaisin päästelit, kun Nala sinua kiusasi rupesit pitämään älämölöä ja vinkasit joka kerta kun Nala puri sinua, tulit siitä meille kertomaan. Ja kun et saanut ruokaa heti, muistan miten mökötit, huokailit ja raaputit kuppia. Illalla etsit pitkään unipaikkaa, raaputtelit mattoja kasoihin, näit unta pupujahdista ja haukuit unissasi pupujen perään. Ikävä sinua.
Tiistai-iltana hän itki, etsi ja itki. Oli hermostunut ja ihmetteli. Vinkui. Yritti leikkiä ja yritimme leikkiä monesti. Hän lähti mukaan, mutta vähän väliä tuli kysymään katseellaan "missä Nuga on?". Yritin kertoa, monet kerrat sanoin, että Nuga ei tule enää. En tiedä ymmärtääkö koira, mutta Nala meni nukkumaan. Aamulla hän makoili tavalliseen tapaansa olohuoneen lattialla. Suru paistoi koirasta. Nyt Nala viettää päivän mieheni työpaikalla, toivottavasti väsähtää sen verta, että jaksaa huomenna aloittaa päivisin yksin viettämisen.
En tiedä miten selittäisin hänelle, kun ei hän ymmärrä. Hän vain murehtii, etsii ja kaipaa. Miten epätietoisuus ja surutyö sujuvat sellaiselta, joka ei tiedä mitään? Yhtäkkiä lauman johtaja ei olekaan täällä. Nala ei ole vielä joutunut menettämään mitään. Eikä olemaan jatkuvasti yksin. Aina on ollut Nuga.
Nugaa kovasti kaipaamme, ikävä kaikkia niitä ääniä mitä iltaisin päästelit, kun Nala sinua kiusasi rupesit pitämään älämölöä ja vinkasit joka kerta kun Nala puri sinua, tulit siitä meille kertomaan. Ja kun et saanut ruokaa heti, muistan miten mökötit, huokailit ja raaputit kuppia. Illalla etsit pitkään unipaikkaa, raaputtelit mattoja kasoihin, näit unta pupujahdista ja haukuit unissasi pupujen perään. Ikävä sinua.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Nuga 1.1.2006 - 15.10.2012
Ja niin jouduimme tekemään päätöksen puolestasi Nuga. Monelle ihmiselle ja koiralle tulee kova ikävä sinua. Tällaisen runon löysin, se sopii tilanteeseen täydellisesti. Lepää rauhassa, ilman kipuja rakas ystäväni.
"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."
Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun asti.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina.
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun asti.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina.
"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä. Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."
Nugalla todettiin 1,5vuoden iässä E-lonkat ja vakavaa nivelrikkoa. 1,5 vuotta olemme käyttäneet jatkuvasti särkylääkkeitä kipujen takia. Sitten hänen vatsansa ei enää kestänyt lääkkeitä. Koska jalat eivät parane, vaikka tekisi mitä ja vatsa ei kestä lääkettä, joka pitäisi kivut poissa, on kai pakko sanoa hyvästit.
Ennen kuin olisit vieläkin kipeämpi, ennen kuin et enää jaksaisi ollenkaan nousta ylös. Jokainen talvi on ollut pahempi ja tiedän nyt sen, ettei tämä enää koiran elämää ole. Et saanut leikkiä, et lenkkeillä, et syödä herkkuja ettet lihoisi, et saanut hyppiä, etkä mennä liukkailla lattioilla. Et saanut enää elää ja iloita, et jaksanut enää häntääsi heiluttaa. Kipu näkyi sinusta. Anteeksi jos teimme tämän liian myöhään.
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
14.10. kisat Pieksämäki
Tänään oli kisat Pieksämäellä. Arvelin ettei kauhean mallikkaasti kisat mene, sillä viikonloppuna oli murhetta ihan tarpeeksi koiravanhuksemme takia. Hänen jalkojensa takia syötämme kipulääkettä, mutta nyt vatsa ei tunnu kestävän enää kipulääkettä.. jatkuvasti ripulilla ja oksentelee.. joten huomenna on soitettava taas eläinlääkärille.
Lähdimme muutaman tunnin yöunien jälkeen kisapaikalle. Tuntui, että vilu meni luihin ja ytimiin asti! Ensimmäinen rata oli mukavan haasteellinen ja pyöritystä piisasi. Onnistuimme tosi hienosti, kunnes tuli puomi ja Nala "ota"-käskystä huolimatta hyppäsi alastulon yli. Vitonen siitä..
Toisella radalla varmistelin kontaktien alastulot ja meni yliajaksi 0,7 sekunttia!!! Mutta nollarata..
Kolmannella radalla yritin olla varmistelematta ja taas puomin alastulolta vitonen. Päätin, että nyt treenataan sitä oikein urakalla ja jos alkaa kisoista sen hyppimään niin pois radalta vain. Nyt on kuitenkin niin uusi asia etten vielä kehdannut jättää rataa tekemättä loppuun. Jos tuosta varmistelusta pääsee niin varmasti saamme ajassa kirittyä taas! Silti vauhti on ihan erilaista muilla kuin meillä, joten sitä on treenattava myös.
Ensi treeneissä siis kontaktien alastuloja harjoiteltava, irtoamista ja vauhtia. Onpas työtä tiedossa...
Lähdimme muutaman tunnin yöunien jälkeen kisapaikalle. Tuntui, että vilu meni luihin ja ytimiin asti! Ensimmäinen rata oli mukavan haasteellinen ja pyöritystä piisasi. Onnistuimme tosi hienosti, kunnes tuli puomi ja Nala "ota"-käskystä huolimatta hyppäsi alastulon yli. Vitonen siitä..
Toisella radalla varmistelin kontaktien alastulot ja meni yliajaksi 0,7 sekunttia!!! Mutta nollarata..
Kolmannella radalla yritin olla varmistelematta ja taas puomin alastulolta vitonen. Päätin, että nyt treenataan sitä oikein urakalla ja jos alkaa kisoista sen hyppimään niin pois radalta vain. Nyt on kuitenkin niin uusi asia etten vielä kehdannut jättää rataa tekemättä loppuun. Jos tuosta varmistelusta pääsee niin varmasti saamme ajassa kirittyä taas! Silti vauhti on ihan erilaista muilla kuin meillä, joten sitä on treenattava myös.
Ensi treeneissä siis kontaktien alastuloja harjoiteltava, irtoamista ja vauhtia. Onpas työtä tiedossa...
torstai 11. lokakuuta 2012
11.10. treenit
Piiiitkän tauon jälkeen (kiitos omistajan ja koiran sairastelujen) pääsimme ACE:lle treenaamaan. Tänään luvassa oli ihan uudenlaisen ohjausliikkeen harjoittelu sekä irtoamistreeni. Nala oli jo todella hyvä vointinen, taudista päästiin onneksi nopeasti ja virtaa piisasi koiralla liikaakin tänään aamusta, joten kyseessä oli napostelun tuoma oksennusreagtio. Niinpä tietenkin..
Radalla haasteena oli aloituksessa nopeuden saavuttaminen, toisen putken jälkeen olevan suoran teko (Nala haki koko ajan keskelle kenttää olevalle esteelle ja ohitti suoraan renkaan) ja sen jälkeinen suorapätkä, jonka jälkeen "itävaltalainen" uusi ohjausliike, siitä nopea eteneminen hypyille ja takaakiertoon ja meidän solmukohta: A ja kepit vierekkäin ja koira olisi saatava kepeille. Huh!! Siinä olikin tekemistä. Meidän ohjaustyyleillä sain tuon A ja keppiyhdistelmän sujumaan tosi hienosti, mutta kun piti jäädä odottamaan koutsin ohjeiden mukaan paikalle ja pyytää koira hakemaan itse oikean esteen, se tuotti ohjaajalle haasteita: pitäisikö minun vain huutaa keppejä ja olla paikallaan?!?!? Välillä sitä ihminen on vain aika tyhmä..... tässä tapauksessa aika usein, mutta kyllähän tuo sitten muutaman kerran jälkeen onnistui. Jäin myös odottamaan jo keppien puolen välin paikkeilla sijaitsevan hyppyesteen taakse Nalaa, eipä tarvinnut mennä keppien päähän! Ihan huikea kehitys tytöllä! Olen niin ylpeä tyttösestä.
Lopuksi tosiaan saimme itse valita treenikohteen ja valitsin irtoamisen. Teimme alkupätkän ja neljä lisäestettä siihen. Minä sain liikkua vain metrin. Ihan oikeasti vain metrin ja Nalan piti irrota ties kuinka kaukaa ties mihin!!! Ja niinhän tuo irtosi ja vielä tosi hienosti. Vaikkakin huomaa sen, kun itse ohjaa paikallaan, ettei koira toimi yhtä nopeasti kuin "vedossa". Nyt vain ihan parasta tämä, että minun ei tarvitse aina ehtiä esteelle vaan voin Nalaa alkaa keilaamaan esteille ja voin säästää aikaa jossakin muussa tilanteessa. Mutta tämä tosiaan alussa, joten harjoittelua vain kovasti, niin eiköhän me joskus onnistuta!
Nala on ihan huikea, alkanut lukea minua hyvin ja kai minäkin olen oppinut nyt ohjaamaan Nalaa paremmin. Niin sitä vain kehittyy, itse kukin! Pieksämäen sunnuntain kisoja odotellessa. Jännitys on kova, samoin odotus! Oi, olisipa jo sunnuntai ja samalla näkee painajaisia omista mokelluksista. :)
Radalla haasteena oli aloituksessa nopeuden saavuttaminen, toisen putken jälkeen olevan suoran teko (Nala haki koko ajan keskelle kenttää olevalle esteelle ja ohitti suoraan renkaan) ja sen jälkeinen suorapätkä, jonka jälkeen "itävaltalainen" uusi ohjausliike, siitä nopea eteneminen hypyille ja takaakiertoon ja meidän solmukohta: A ja kepit vierekkäin ja koira olisi saatava kepeille. Huh!! Siinä olikin tekemistä. Meidän ohjaustyyleillä sain tuon A ja keppiyhdistelmän sujumaan tosi hienosti, mutta kun piti jäädä odottamaan koutsin ohjeiden mukaan paikalle ja pyytää koira hakemaan itse oikean esteen, se tuotti ohjaajalle haasteita: pitäisikö minun vain huutaa keppejä ja olla paikallaan?!?!? Välillä sitä ihminen on vain aika tyhmä..... tässä tapauksessa aika usein, mutta kyllähän tuo sitten muutaman kerran jälkeen onnistui. Jäin myös odottamaan jo keppien puolen välin paikkeilla sijaitsevan hyppyesteen taakse Nalaa, eipä tarvinnut mennä keppien päähän! Ihan huikea kehitys tytöllä! Olen niin ylpeä tyttösestä.
Lopuksi tosiaan saimme itse valita treenikohteen ja valitsin irtoamisen. Teimme alkupätkän ja neljä lisäestettä siihen. Minä sain liikkua vain metrin. Ihan oikeasti vain metrin ja Nalan piti irrota ties kuinka kaukaa ties mihin!!! Ja niinhän tuo irtosi ja vielä tosi hienosti. Vaikkakin huomaa sen, kun itse ohjaa paikallaan, ettei koira toimi yhtä nopeasti kuin "vedossa". Nyt vain ihan parasta tämä, että minun ei tarvitse aina ehtiä esteelle vaan voin Nalaa alkaa keilaamaan esteille ja voin säästää aikaa jossakin muussa tilanteessa. Mutta tämä tosiaan alussa, joten harjoittelua vain kovasti, niin eiköhän me joskus onnistuta!
Nala on ihan huikea, alkanut lukea minua hyvin ja kai minäkin olen oppinut nyt ohjaamaan Nalaa paremmin. Niin sitä vain kehittyy, itse kukin! Pieksämäen sunnuntain kisoja odotellessa. Jännitys on kova, samoin odotus! Oi, olisipa jo sunnuntai ja samalla näkee painajaisia omista mokelluksista. :)
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
9.10. treenit, juoksulenkki ja ruokamyrkytys
Tiistain pikatreenit muuttuivat taas yli tunnin mittaisiksi, sillä joukkoamme rikastutti tälläkertaa pari tyttöstä, jotka halusivat myös treenailla liitoa. Tietenkin avoimin sylin otamme kaikki mukaan treeneihin! Sen verta vähäistä on välillä tämä osallistuja joukkomme :).
Treeneihin tein aikamoisen ralliratapätkän, sillä halusin harjoitella Nalan kanssa irtoamista "mene" käskyn muodossa. Molemmissa päissä oli u-putket, toinen vain niin ettei kumpaakaan putken päätä näkynyt. Siinäpä olikin haastetta! Sain lopulta Nalan irtoamaan tälle tavalliselle u-putkelle niin, että lähetin Nalan sinne toisen esteen takaa, melkein kahden esteen takaa! Olin hirmu ylpeä! Tosi upeita keinuja teki Nala myös! Olen tosi tyytyväinen näistä!
Treenin jälkeen kipitimme vielä samanlaiselle juoksulenkille kuin maanantaina. Eli se 4km:n matka "mene" käskyn opettelulla. Tällä kertaa mukana oli myös namit ja lelu. Nalaa hieman jännittää pimeä, joten meidän isoin haaste oli se, että miten sain Nalan rohkeasti irtoamaan. Sain muutaman metrin päähän ja sitten se vaikeutui. Joten nyt treenaamme tällä tavalla jatkossakin. Nala oli ihan innoissaan kyllä treeneistä ja juoksi hirmu hienosti mukana koko matkan.
Näiden touhujen jälkeen oli hyvin väsynyt omistaja ja koira. Jos vanhempi koira ei olisi illalla itkenyt taas kivuliaita jalkojaan niin uni olisi maistunut hyvin. Klo 01:14 alkoi oksentaminen.. ja kyseessähän oli koira enkä minä. Siinä vaiheessa kun pääsin ylös, oli Nala oksentanut koko makuuhuoneen lattian (7isoa oksennusta, miten ihmeessä noin pienestä koirasta voi tulla niin paljon tavaraa ulos?!?). Kun sain ne siivottua kesti vain hetki kun kaksi isoa oksennusta tuli taas ja siinä vaiheessa siirsin Nalan kylppäriin, niin että jätin kodinhoitohuoneen hänen käyttöönsä myös. Noin puolituntia ja kävin katsomassa itkevää koiraa. Viidet oksennukset tuli vastaan kun oven avasin ja todella kurjalta näyttävä koira. Laitoin vähän ruokaa ja ison vesiastian, tein pedin vielä Nalalle ja jatkoimme unia. Aamuun asti heräilimme miehen kanssa vuorotellen koiran itkuun ja kävimme katsomassa, että kaikki on kunnossa. Ei sitä montaa tuntia tullut nukuttua... Aamulla mies siivoi kylppärin ja siinä oli tekemistä.... löysimme vielä makkarista kahdet oksennukset lisää ja kahdesti pesin koko makuuhuoneen lattian. Tänään luvassa koko talon puunaus, pyykinpesua ja maton pesua.
Todennäköisimmin kyseessä on ruokamyrkytys tai vatsatauti. Isompi koira söi täysin samoja ruokia ja nameja kuin Nala, joten ihmettelen kyllä jos hänelle ei samaa tautia tule. Katsotaan miten käy. Syyskuussa molemmat koirat olivat viikon kestävällä ripulitaudilla ja pesimme matot jo kertaalleen, saati sitten lattianpesu ja yövalvomiset ovat tulleet tutuiksi. Ja ihmiset kuvittelevat pääsevänsä helpolla koiran kanssa.....
Treeneihin tein aikamoisen ralliratapätkän, sillä halusin harjoitella Nalan kanssa irtoamista "mene" käskyn muodossa. Molemmissa päissä oli u-putket, toinen vain niin ettei kumpaakaan putken päätä näkynyt. Siinäpä olikin haastetta! Sain lopulta Nalan irtoamaan tälle tavalliselle u-putkelle niin, että lähetin Nalan sinne toisen esteen takaa, melkein kahden esteen takaa! Olin hirmu ylpeä! Tosi upeita keinuja teki Nala myös! Olen tosi tyytyväinen näistä!
Treenin jälkeen kipitimme vielä samanlaiselle juoksulenkille kuin maanantaina. Eli se 4km:n matka "mene" käskyn opettelulla. Tällä kertaa mukana oli myös namit ja lelu. Nalaa hieman jännittää pimeä, joten meidän isoin haaste oli se, että miten sain Nalan rohkeasti irtoamaan. Sain muutaman metrin päähän ja sitten se vaikeutui. Joten nyt treenaamme tällä tavalla jatkossakin. Nala oli ihan innoissaan kyllä treeneistä ja juoksi hirmu hienosti mukana koko matkan.
Näiden touhujen jälkeen oli hyvin väsynyt omistaja ja koira. Jos vanhempi koira ei olisi illalla itkenyt taas kivuliaita jalkojaan niin uni olisi maistunut hyvin. Klo 01:14 alkoi oksentaminen.. ja kyseessähän oli koira enkä minä. Siinä vaiheessa kun pääsin ylös, oli Nala oksentanut koko makuuhuoneen lattian (7isoa oksennusta, miten ihmeessä noin pienestä koirasta voi tulla niin paljon tavaraa ulos?!?). Kun sain ne siivottua kesti vain hetki kun kaksi isoa oksennusta tuli taas ja siinä vaiheessa siirsin Nalan kylppäriin, niin että jätin kodinhoitohuoneen hänen käyttöönsä myös. Noin puolituntia ja kävin katsomassa itkevää koiraa. Viidet oksennukset tuli vastaan kun oven avasin ja todella kurjalta näyttävä koira. Laitoin vähän ruokaa ja ison vesiastian, tein pedin vielä Nalalle ja jatkoimme unia. Aamuun asti heräilimme miehen kanssa vuorotellen koiran itkuun ja kävimme katsomassa, että kaikki on kunnossa. Ei sitä montaa tuntia tullut nukuttua... Aamulla mies siivoi kylppärin ja siinä oli tekemistä.... löysimme vielä makkarista kahdet oksennukset lisää ja kahdesti pesin koko makuuhuoneen lattian. Tänään luvassa koko talon puunaus, pyykinpesua ja maton pesua.
Todennäköisimmin kyseessä on ruokamyrkytys tai vatsatauti. Isompi koira söi täysin samoja ruokia ja nameja kuin Nala, joten ihmettelen kyllä jos hänelle ei samaa tautia tule. Katsotaan miten käy. Syyskuussa molemmat koirat olivat viikon kestävällä ripulitaudilla ja pesimme matot jo kertaalleen, saati sitten lattianpesu ja yövalvomiset ovat tulleet tutuiksi. Ja ihmiset kuvittelevat pääsevänsä helpolla koiran kanssa.....
tiistai 9. lokakuuta 2012
Kunto- sekä irtoamistreenit samalla?!?
Hirveän mässäilykauden jälkeen tekee hyvää hieman kuntoilla. Näkisittepä sen määrän herkkuja mitä ollaan napsittu Nalankin kanssa viimeisen kuukauden aikana.. Herkkupossut täällä vain hei! "Koutsini" ehdottikin viikonlopun kisoissa, että talvella ottaisimme sukset jalkoihin, koirat matkaan ja laduille! Olen Nalan kanssa käynyt juoksemassa aina silloin tällöin. Ongelmana tässä vain se, että Nala ei ole kauhean innoissaan ollut näitä juoksulenkeistä, jos joutuu olemaan hihnassa. Vapaana ollessaan nauttii kovastikin! Joten eilen teimme 4km:n pyrähdyksen ja sekoitin mukaan hieman muitakin treenejä....
Leikitin Nalaa monesti kesken lenkin (yritin rentouttaa Nalaa, tehdä tästä hauskan leikin), kierrätin lyhtypylväiden ympäri ja harjoittelimme "mene" käskyä. Yritän opettaa Nalan etenemään, sillä hän ei irtoaisi minusta edes vapaana ollessaan jos ei ole pakko. Jokaisen vastaantulijan kohdalla Nala kulkee kiltisti vieressäni vapaana ollessaan, hieman vilkaisten ohittajaa. Jos koira menee ohitse, otan Nalan aina kiinni, jotta emme aiheuttaisi vahingossakaan häiriötä.
No mutta "mene" käskyä treenasin seuraavanlaisesti.. Kun juoksemme, Nala tulee juoksemaan ihan viereeni tai ihan perääni ja juoksee koko matkan metrin sisällä minusta. Ainoastaan minun hengähdystauoilla irtoaa ojan reunoille. Tietenkin tämähän on aivan unelma tilanne juoksukaverilta, mutta agilitykoiralta ei niinkään.. joten yritin ensin itse hitaasti hölkäten saada Nalan edelleni käskyttämällä "mene". Aluksi Nala tavalliseen tapaansa pyöri ympyrää edessäni ihmetellen mitä touhuan (näin ottaa yleensä myös kieltoja esteiltä jos takaaleikkauksen yritän tehdä). Kun sain Nalan irtoamaan hetkeksikin niin, että tuijotti eteenpäin ja suunta oli minusta pois päin, palkkasin Nalan leikein. Tätä toistimme muutaman kerran. Sitten aloin vaatimaan Nalan menemään kauemmaksi ja taas tuli palkka leikkien. Lopuksi sain Nalan jopa kiihdyttämään kovempaa vauhtia kuin minä menin jopa kolmen metrin päähän ja juoksi edelläni jopa sata metriä! Jatkossa yritän muistaa ottaa nameja tai lelun lenkille, sillä hihnan lennättäminen on yllättävän vaikeaa ja sillä leikittäminen ei välttämättä kamalan fiksua.. tosin onhan niitä leikityshihnojakin olemassa..
Näin pitää jatkossa yrittää yhdistää juoksulenkkeihin myös hieman agilityä. :)
Leikitin Nalaa monesti kesken lenkin (yritin rentouttaa Nalaa, tehdä tästä hauskan leikin), kierrätin lyhtypylväiden ympäri ja harjoittelimme "mene" käskyä. Yritän opettaa Nalan etenemään, sillä hän ei irtoaisi minusta edes vapaana ollessaan jos ei ole pakko. Jokaisen vastaantulijan kohdalla Nala kulkee kiltisti vieressäni vapaana ollessaan, hieman vilkaisten ohittajaa. Jos koira menee ohitse, otan Nalan aina kiinni, jotta emme aiheuttaisi vahingossakaan häiriötä.
No mutta "mene" käskyä treenasin seuraavanlaisesti.. Kun juoksemme, Nala tulee juoksemaan ihan viereeni tai ihan perääni ja juoksee koko matkan metrin sisällä minusta. Ainoastaan minun hengähdystauoilla irtoaa ojan reunoille. Tietenkin tämähän on aivan unelma tilanne juoksukaverilta, mutta agilitykoiralta ei niinkään.. joten yritin ensin itse hitaasti hölkäten saada Nalan edelleni käskyttämällä "mene". Aluksi Nala tavalliseen tapaansa pyöri ympyrää edessäni ihmetellen mitä touhuan (näin ottaa yleensä myös kieltoja esteiltä jos takaaleikkauksen yritän tehdä). Kun sain Nalan irtoamaan hetkeksikin niin, että tuijotti eteenpäin ja suunta oli minusta pois päin, palkkasin Nalan leikein. Tätä toistimme muutaman kerran. Sitten aloin vaatimaan Nalan menemään kauemmaksi ja taas tuli palkka leikkien. Lopuksi sain Nalan jopa kiihdyttämään kovempaa vauhtia kuin minä menin jopa kolmen metrin päähän ja juoksi edelläni jopa sata metriä! Jatkossa yritän muistaa ottaa nameja tai lelun lenkille, sillä hihnan lennättäminen on yllättävän vaikeaa ja sillä leikittäminen ei välttämättä kamalan fiksua.. tosin onhan niitä leikityshihnojakin olemassa..
Näin pitää jatkossa yrittää yhdistää juoksulenkkeihin myös hieman agilityä. :)
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
7.10. mölliagi
Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, kävimme harjoittelemassa mölliagi kisoissa meille hankalia juttuja. Otin tavoitteekseni viljellä viski- ja takaaleikkauksia niin paljon radalle kuin mahdollista. Lisäksi tavoitteena oli saada kepeille onnistuneet viennit ja niissä onnistuimme hienosti!
Ensimmäisellä radalla tein kovasti mokia.. minun piti palkata vaikka missä, mutta enhän minä enää siinä vaiheessa muistanut kun radalle menin. Miten voi ihminen unohtaa asioita, muistin vasta sitten kun yhden ohjauskuvion jälkeen takkuaminen alkoi, että ainiin!!! Se palkka... no mutta palkkasin kerran, ennen keppejä ja jatkoin sitten matkaa normaalisti. Nala tykkäsi kovasti, tuttu kenttä ja tutut esteet. Nyt menee kontaktitkin niiiiin hienosti! Olen tosi ylpeä tyttösestä!
Eilinen tuplanolla ei haitannut myöskään menoa, olisittepa nähneet miten innoissaan Nala oli kentälle päästyään! Ihan parastahan tässä on se, että koira nauttii tekemisestä, niin kauan se tekeminen on kivvaa!
Tällä viikolla treenisuunnitelmat ovat vielä avoimia. Tarkoituksena edelleenkin harjoitella takaaleikkauksia ja lisäksi saada jo vähän nopeutta treenattua tulevaa Pieksämäen kisaa ajatellen. Olen ottanut uuden lelun tähän harjoitteluun ja miettinyt jopa sitä, että tekisin repimishihnan agikisoihin. Saisin näin Nalaa motivoitua ennen radalle menoa ja saisin lisää vauhtia ehkä tällä tavalla. Pitää vain käydä ohjeita etsimässä miten näitä voisi tehdä itse. Kauheita hintoja pyytävät mm. koiran fleecetakista, kun sellaista kävin katselemassa. Edullisemmin pääsisi jos tekisi itse.. joten varmaan tuo on otettava sakset ja ompelukone esiin ja ruveta harjoittelemaan niiden tekoa. :) Koirantäyteistä viikkoa!
Ensimmäisellä radalla tein kovasti mokia.. minun piti palkata vaikka missä, mutta enhän minä enää siinä vaiheessa muistanut kun radalle menin. Miten voi ihminen unohtaa asioita, muistin vasta sitten kun yhden ohjauskuvion jälkeen takkuaminen alkoi, että ainiin!!! Se palkka... no mutta palkkasin kerran, ennen keppejä ja jatkoin sitten matkaa normaalisti. Nala tykkäsi kovasti, tuttu kenttä ja tutut esteet. Nyt menee kontaktitkin niiiiin hienosti! Olen tosi ylpeä tyttösestä!
Eilinen tuplanolla ei haitannut myöskään menoa, olisittepa nähneet miten innoissaan Nala oli kentälle päästyään! Ihan parastahan tässä on se, että koira nauttii tekemisestä, niin kauan se tekeminen on kivvaa!
Tällä viikolla treenisuunnitelmat ovat vielä avoimia. Tarkoituksena edelleenkin harjoitella takaaleikkauksia ja lisäksi saada jo vähän nopeutta treenattua tulevaa Pieksämäen kisaa ajatellen. Olen ottanut uuden lelun tähän harjoitteluun ja miettinyt jopa sitä, että tekisin repimishihnan agikisoihin. Saisin näin Nalaa motivoitua ennen radalle menoa ja saisin lisää vauhtia ehkä tällä tavalla. Pitää vain käydä ohjeita etsimässä miten näitä voisi tehdä itse. Kauheita hintoja pyytävät mm. koiran fleecetakista, kun sellaista kävin katselemassa. Edullisemmin pääsisi jos tekisi itse.. joten varmaan tuo on otettava sakset ja ompelukone esiin ja ruveta harjoittelemaan niiden tekoa. :) Koirantäyteistä viikkoa!
lauantai 6. lokakuuta 2012
Kuonon iho-ongelmat
Huomasin tänään aamulla Nalan leuan olevan taas pienen ihottuman peitossa. Se oli levinnyt jo huuliin ja kuonollekin. Ensi viikolla on siis pakko soitella eläinlääkärille ja kysellä mitä tehdä. Lääkärissä käynti tulee olemaan ongelma, sillä suosikki eläinlääkäri on tuossa naapurikunnassa. Hänen palveluitaan mieluiten käyttäisin ja viime viikolla kun soitin tuosta meidän toisesta turilaisesta, sanoi aikojen olleen varattuja parin viikon päähän.
Nala ei onneksi arista kuonoa, mutta huomaa miten kuono kutiaa ja on varmasti inhottava. En ole huomannut mitään yhtä tekijää tässä (ruoka, yms), mutta tuli mieleen olisiko tämä voinut johtua uudesta lelusta? Vanha eläinlääkäri epäili tämän johtuvan kumisista koirien leluista. Toisaalta en ole sillä taas leikkinyt pariin päivään.. asiaa selvitellessä.
Nala ei onneksi arista kuonoa, mutta huomaa miten kuono kutiaa ja on varmasti inhottava. En ole huomannut mitään yhtä tekijää tässä (ruoka, yms), mutta tuli mieleen olisiko tämä voinut johtua uudesta lelusta? Vanha eläinlääkäri epäili tämän johtuvan kumisista koirien leluista. Toisaalta en ole sillä taas leikkinyt pariin päivään.. asiaa selvitellessä.
6.10. kisat JKL
Olipas ensimmäiset kolmosluokan kisat! Jyväskylän JATin kisoista meillä on aikaisempia loistavia kokemuksia, sillä saimme sieltä neljältä radalta neljä tulosta viime kisoissa ja tänään odotin kovasti kontakteja ja putkeen menoa. Halusin onnistua Nalan kanssa niissä erityisen hyvin ja varmistelin niitä paljon.
Ensimmäinen rata oli haasteellinen erityisesti kontaktin hakuisille koirille, sillä A-este oli isketty keskelle kenttää ja koirilla oli annettu hyvin monta tilaisuutta valita A-este, joten HYLkyjä tuli. Meille vaikein kohta ilmeni 7. ja 8. esteen välillä, sillä seiska oli suorahyppy A-esteeltä ja 8este vinosti takaa kiertona. Emme tietenkään ehtineet sinne... joten hieman hidasti matkan tekoa Nalan etsintä kesken kaiken. Saimme kuitenkin nollan ja olin hirmu ylpeä meistä!
Toinen rata piti sisällään pari sellaista estepyöritystä, jotka hidastavat meidän menoa kovasti, nimittäin siivekkeen ympäri vieminen. Kun sain ne onnistumaan, olin jo todella hyvilläni jo pelkästään niistä. Myös A:n alastuloissa Nala oli huippuhyvä!! Saimme toisenkin nollan, joten järkytykseni teimme vaikeimman osion SM-kisojen vaatimuksista heti ENSIMMÄISISSÄ 3.luokan kisoissa: tuplanollan!
Aika uskomaton fiilis, nyt vain toivon muiden nollien tulevan pian, jotta saisimme keskittyä pelkästään nopeuden treenaamiseen. Siinä on työtä kerrakseen! :) Kiitos taas Jattilaiset hyvin järjestetyistä kisoista!
Ensimmäinen rata oli haasteellinen erityisesti kontaktin hakuisille koirille, sillä A-este oli isketty keskelle kenttää ja koirilla oli annettu hyvin monta tilaisuutta valita A-este, joten HYLkyjä tuli. Meille vaikein kohta ilmeni 7. ja 8. esteen välillä, sillä seiska oli suorahyppy A-esteeltä ja 8este vinosti takaa kiertona. Emme tietenkään ehtineet sinne... joten hieman hidasti matkan tekoa Nalan etsintä kesken kaiken. Saimme kuitenkin nollan ja olin hirmu ylpeä meistä!
Toinen rata piti sisällään pari sellaista estepyöritystä, jotka hidastavat meidän menoa kovasti, nimittäin siivekkeen ympäri vieminen. Kun sain ne onnistumaan, olin jo todella hyvilläni jo pelkästään niistä. Myös A:n alastuloissa Nala oli huippuhyvä!! Saimme toisenkin nollan, joten järkytykseni teimme vaikeimman osion SM-kisojen vaatimuksista heti ENSIMMÄISISSÄ 3.luokan kisoissa: tuplanollan!
Aika uskomaton fiilis, nyt vain toivon muiden nollien tulevan pian, jotta saisimme keskittyä pelkästään nopeuden treenaamiseen. Siinä on työtä kerrakseen! :) Kiitos taas Jattilaiset hyvin järjestetyistä kisoista!
tiistai 2. lokakuuta 2012
2.10. Treenit
Noniih! Yllätys, taas treeneissä! Tällä kertaa omalla kentällä kera saman kaverin kuin viime tiistainakin. Aloin roudaamaan esteitä ulos, tein jo pienen ratapätkän, mutta kaverilla oli todella mielenkiintoisen näköinen ratapiirros mukana ja tehtiin se. Huikean hauska!!! Paljon kaikkea pientä, juoksua ja putkia. Loppuun keinu ja välissä kasahyppyjä ja kepit.
Teimme radan ensimmäisellä kerralla puhtaasti. Huteloin pöydälle menoa ja keinun. Mutta muuten rata oli oikein mahtava. Toisella kerralla minä hutiloin vähän kaikessa ja palkkasin välillä Nalaa. Nalan vauhti kasvoi ja vaikeutti menoa huomattavasti. Joten sitten piti taas vähän korjailla ja päätin radan vain palkkaukseen. Lopuksi tehotreeni keinulle ja pari kepeille vientiä. Ja tietenkin superleikitykset!
Kaverin koiran kanssa ajattelimme tehotreenata kepeillä, mutta kun radan mentyään kepit menivät niin upeasti, päätimme tehdä vain pikatreenit kepeille. Koira oli ihan huikean hyvä! Ainoa ongelma kohta oli putken vieressä oleva pöytä, mikä tuotti meillekin vaikeuksia. Pitäisi treenata enemmän pöytää, mutta miksi ihmeessä se jää aina ratojen ulkopuolelle?
Kentällemme on hommattu valot, joten jatkossa saamme treenata pimeyttä uhaten myös iltaisin. Yleensä pimeys on katkaissut treenailut, mutta yksittäiseste treenit onnistuvat myös pimeässä, kunhan este on hyvin valaistu. Torstaina treenaamaan, lauantaina kolmosen kisoihin ja sunnuntaina möllikisat omalla kentällä. Touhukas viikko tiedossa!
Teimme radan ensimmäisellä kerralla puhtaasti. Huteloin pöydälle menoa ja keinun. Mutta muuten rata oli oikein mahtava. Toisella kerralla minä hutiloin vähän kaikessa ja palkkasin välillä Nalaa. Nalan vauhti kasvoi ja vaikeutti menoa huomattavasti. Joten sitten piti taas vähän korjailla ja päätin radan vain palkkaukseen. Lopuksi tehotreeni keinulle ja pari kepeille vientiä. Ja tietenkin superleikitykset!
Kaverin koiran kanssa ajattelimme tehotreenata kepeillä, mutta kun radan mentyään kepit menivät niin upeasti, päätimme tehdä vain pikatreenit kepeille. Koira oli ihan huikean hyvä! Ainoa ongelma kohta oli putken vieressä oleva pöytä, mikä tuotti meillekin vaikeuksia. Pitäisi treenata enemmän pöytää, mutta miksi ihmeessä se jää aina ratojen ulkopuolelle?
Kentällemme on hommattu valot, joten jatkossa saamme treenata pimeyttä uhaten myös iltaisin. Yleensä pimeys on katkaissut treenailut, mutta yksittäiseste treenit onnistuvat myös pimeässä, kunhan este on hyvin valaistu. Torstaina treenaamaan, lauantaina kolmosen kisoihin ja sunnuntaina möllikisat omalla kentällä. Touhukas viikko tiedossa!
maanantai 1. lokakuuta 2012
1.10. pihatreenit
Viime treenien jälkeen tosiaan päätin treenailla enemmän yksittäisiä esteitä, motivoida Nalaa ja saada vauhtia lisää. Teimme tänään pikatreenin kepeillä, hypyillä ja kontaktien alastuloilla. Aloitin kontakteilla..
Asetin alustan parin metrin päähän kontaktin alastulosta. Ohjasin Nalan kontaktille ja käskykin "ota" (koskettaa nenällä kontaktin alastulon edessä maata nenällään, mutta juoksee yleensä kontaktin tällä tavalla nenä kontaktia myöten alas asti), naksutin, palkan vieminen alustalle. Nala kun ei aluksi tajunnut koko alustaa, joten seuraavalla kerralla laitoin jo namin suoraan alustalle. Ongelmana tuli taas kuten viime kerran treeneissä Nalan karkaaminen namille. Nyt ei haitannut vauhdin hidastaminen kontaktin päässä seuraavalla kerralla, vaan sain näin palkattua Nalaa juuri oikeasta tekemisestä oikeaan aikaan ja sittenhän se homma lähti luistamaan. Palkka-alustan siirtoa eri puolille, kauemmaksi ja sivummalle. Kuitenkin alastulolta vaadin ettei Nala oikaise aikaisemmin pois hypäten vaan tekee kontaktin suorassa linjassa loppuun asti. Loistavaa työtä tyttöseltä! Sain juosta kauemmaksikin kontaktilta ja silti hienosti loppuun asti teki.
Kepeillä vaihdoin namit leluun, harjoittelimme hetken leikkimistä ja sain Nalan kierroksille. Jopa niin hyvin että kaksi viimeistä keppiä meni kolisten! Oli tytöllä vauhtia! Seuraavaksi lähetin kepeille itsenäisesti suorittamaan. Sitten kauemmaksi siirryimme ja lopuksi kahden metrin päästä Nala suoritti kepit itsenäisesti, kohtuullisella vauhdilla!!! Lelu oli näköjään meidän juttu tässä. Uskomaton ero verrattuna edellisiin treeneihin.
Kolmas treeni oli yksittäisten esteiden suoraan hyppääminen ja aloitus. Ihan vain riehumista ja palkkaamista. Johan tyttö tykkäs! Oli mahtavaa katsella kun toinen nautti! Enemmän pitäisi tehdä näitä yksittäisten esteiden treenejä. Pysyy vire koiralla paremmin kohdillaan kun saa jatkuvasti palkan. Enemmän kotiläksyjä siis!
Asetin alustan parin metrin päähän kontaktin alastulosta. Ohjasin Nalan kontaktille ja käskykin "ota" (koskettaa nenällä kontaktin alastulon edessä maata nenällään, mutta juoksee yleensä kontaktin tällä tavalla nenä kontaktia myöten alas asti), naksutin, palkan vieminen alustalle. Nala kun ei aluksi tajunnut koko alustaa, joten seuraavalla kerralla laitoin jo namin suoraan alustalle. Ongelmana tuli taas kuten viime kerran treeneissä Nalan karkaaminen namille. Nyt ei haitannut vauhdin hidastaminen kontaktin päässä seuraavalla kerralla, vaan sain näin palkattua Nalaa juuri oikeasta tekemisestä oikeaan aikaan ja sittenhän se homma lähti luistamaan. Palkka-alustan siirtoa eri puolille, kauemmaksi ja sivummalle. Kuitenkin alastulolta vaadin ettei Nala oikaise aikaisemmin pois hypäten vaan tekee kontaktin suorassa linjassa loppuun asti. Loistavaa työtä tyttöseltä! Sain juosta kauemmaksikin kontaktilta ja silti hienosti loppuun asti teki.
Kepeillä vaihdoin namit leluun, harjoittelimme hetken leikkimistä ja sain Nalan kierroksille. Jopa niin hyvin että kaksi viimeistä keppiä meni kolisten! Oli tytöllä vauhtia! Seuraavaksi lähetin kepeille itsenäisesti suorittamaan. Sitten kauemmaksi siirryimme ja lopuksi kahden metrin päästä Nala suoritti kepit itsenäisesti, kohtuullisella vauhdilla!!! Lelu oli näköjään meidän juttu tässä. Uskomaton ero verrattuna edellisiin treeneihin.
Kolmas treeni oli yksittäisten esteiden suoraan hyppääminen ja aloitus. Ihan vain riehumista ja palkkaamista. Johan tyttö tykkäs! Oli mahtavaa katsella kun toinen nautti! Enemmän pitäisi tehdä näitä yksittäisten esteiden treenejä. Pysyy vire koiralla paremmin kohdillaan kun saa jatkuvasti palkan. Enemmän kotiläksyjä siis!
Pihatreenit 29.9.
Tänään testailin pihassa keppien uutta opetustapaa. Huomasin tuossa yksinäni treenatessa, että se ei onnistu meillä niin. Joka kerta kun Nala yritti varastaa namille kesken keppien ja sitä kielsin sen ottamasta, Nala hidasti kepeillä jo puolesta välistä alkaen ja menetti motivaationsa koko touhuun. Totesin, että treenaan keppejä ainoastaan kun saan jonkun auttamaan tai teen sitten treenit juoksemalla. Ärsyttävää kun on noin herkkä koira, ettei parane kertaakaan edes madaltaa ääntä kun koira luikkii häntä koipien välissä luokse maansa myyneenä.
Hypyille teimme supermotivointitreeniä. Yritän tehdä hypyistä nyt tosi kivoja, jotta saisimme aikaa pois niistä. Monesti Nala hidastaa hypyille, mutta huomaa hitauden tuovan etuna sen ettei Nala tiputa oikeastaan ikinä rimoja *koputan puuta*. Teen tämän viikon ainoastaan motivointitreenejä yksittäisillä esteillä, jotta saisin Nalan suoritusvarmuutta kasvatettua. Tiistaina ja torstaina on siis luvassa oman kentän treenit ja ensi viikolla mennään taas ACElle.
Lauantaina on siis ensimmäiset 3.luokan kisat! Kisat ovat Jyväskylässä JAT:n hallilla. Innolla odotan kisoja, jännittää vähän miten kolmosten radat meiltä sujuvat vaativuustasonsa takia, mutta eiköhän me niistä selvitä jotenkin :). Tavoitteena saada Nalalle vauhtia, kontaktien alastulot ja putkiin menot. Tuloksilla ei niin väliä. Nyt keskityn kaikkeen missä voidaan parantaa ja ne SM-kisojen nollat saavat odottaa vaikka sitten vuoteen 2014. Olen huomannut ettei hätiköimällä päästä mihinkään, joten nyt yritän vain keskittyä hyvään suorittamiseen ja sitä ennen oikeanlaiseen treenaamiseen.
Hypyille teimme supermotivointitreeniä. Yritän tehdä hypyistä nyt tosi kivoja, jotta saisimme aikaa pois niistä. Monesti Nala hidastaa hypyille, mutta huomaa hitauden tuovan etuna sen ettei Nala tiputa oikeastaan ikinä rimoja *koputan puuta*. Teen tämän viikon ainoastaan motivointitreenejä yksittäisillä esteillä, jotta saisin Nalan suoritusvarmuutta kasvatettua. Tiistaina ja torstaina on siis luvassa oman kentän treenit ja ensi viikolla mennään taas ACElle.
Lauantaina on siis ensimmäiset 3.luokan kisat! Kisat ovat Jyväskylässä JAT:n hallilla. Innolla odotan kisoja, jännittää vähän miten kolmosten radat meiltä sujuvat vaativuustasonsa takia, mutta eiköhän me niistä selvitä jotenkin :). Tavoitteena saada Nalalle vauhtia, kontaktien alastulot ja putkiin menot. Tuloksilla ei niin väliä. Nyt keskityn kaikkeen missä voidaan parantaa ja ne SM-kisojen nollat saavat odottaa vaikka sitten vuoteen 2014. Olen huomannut ettei hätiköimällä päästä mihinkään, joten nyt yritän vain keskittyä hyvään suorittamiseen ja sitä ennen oikeanlaiseen treenaamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)