29.11. treenit

Lähdin treeneihin ajatuksella, että aivan sama mitä tullee, nyt mennään vuan kovvoo ja loisto fiiliksellä!! Rata oli vaikea ja näytti aluksi hieman pelottavaltakin, sillä heti neljäntenä esteenä oli kepit, jotka oli sijoitettu kahden putken väliin, ettei tilaa jäänyt kuin 2metriä putken suiden välille, jossa kepit olivat ja molemmat putkien päät olivat lähempänä estettä nro 3, kuin kepit. Toinen vielä suoraan niin, että koira olisi voinut kolmoselta suoraan sinne ampaista. Koko rata oli täynnä kaikenlaisia kikkailuja, jenkkiläisestä (ihan uusi juttu) monenlaisine irtoamisiin ja hyppyjen kiertämisiin.

Nala veti ekalla oikein kepeille!!! Meinasin järkytyksestä jäädä palkkaamaan, mutta annoin mennä vaan ja hitsi vieköön, me päästiin esteelle nro 19 ilman virheitä!!! Jopa puomi!! Olin niin ylpeä Nalasta! Voi miten mahtava fiilis jäi treeneistä. Viikon puomin alastulotreenit olivat tuoneet tullessansa myös varmuutta Nalalle, mutta heti kun minä taas sähelsin siinä välillä (menin liian lähelle varmistamaan) niin Nala hyppäsi. Kisoihin pitää vain yrittää antaa Nalan tehdä itse sen minkä osaa ja toivoa, että ei mene vire liian korkealle puomilla. Ja muistaa itse rauhoittaa menoa alastulon kohdalla, ettei vain ampaise täysillä ohi ja vedä Nalaa mukanaan.

Ajattelin myös, että tällä kertaa jätän riehumiset ennen kisarataa vähän pienemmälle. Jos se vähän rauhoittaisi Nalaa puomilla.. tai sitten ei, mutta yritetään nyt! Onneksi on neljä rataa, joissa voi kokeilla eri tapoja ja etsiä sitä meille sopivinta tapaa. Tietysti tuttu halli vaikuttaa koiraan, katsotaan miten paljon tällä kertaa.

Nalan kehitystä on niin upea seurata. Vaikka välillä tulee takapakkeja, niin koiran ilmeistä, eleistä ja testailuista saa todella paljon irti ja näkee milloin asia ei ole hallussa. Vaikkakin se on äärimmäisen turhauttavaa, mutta sitten kun joku hankala asia onnistuu, on ihana saada itsekin sitä itseluottamusta ja todeta, että tästä päästiin eteenpäin! Välillä vain kun ei itse kertakaikkiaan ymmärrä miten paljon pienikin asia vaikuttaa ja tekee virheitä senkin takia niin paljon, syyttää itseään ja motivaatio lajia kohtaan katoaa. Pitäisi aina saada jotain positiivista irti treeneistä. Aina se ei ole helppoa, mutta kovasti yritän. Nyt odotan intoa puhkuen kolmen kuukauden kisataukoa. Sitten näkee mitä tauolla saa aikaiseksi vai saako mitään. :)

Hyppivä puomilainen

Otsikko kertokoot kaiken.. iltatreenit kontaktilla ovat menneet välillä tosi hyvin ja välillä tosi huonosti. Nala kun pomppii nykyään näköjään myös pelkällä kontaktin alastulolla eikä vain puomilla.Yritin eri tapoja, mutta aina silloin tällöin, mitä tapaa käytinkin Nala toisena kertana teki upeasti ja toisella kertaa pomppas.

Nala jotenkin kiihtyy puomin alastulolla. Hänen on aivan pakko päästä siitä nopeasti pois. Hirmu kiire. Jos yritän rauhoittaa (äänen sävyllä ja liikkeillä, hiljentämällä vauhtia tai ihan pysähtymällä), hän välillä tulee hienosti ja välillä jää vain tuijottamaan minua ja tulee miten sattuu alas. Toistoja, toistoja, toistoja.. ei kai tässä muu auta.

Koitin kieltää Nalaa hyppäämästä ja kyllä se auttoi sinänsä, että kun sanoin ei heti kun hän hyppäsi, jäi tuijottamaan ihan kummissaan ja seuraavalla kerralla meni tosi nätisti. Kisoissa sitä ei vaan niin kielletä ja koiteta uudestaan, joten sunnuntaina sitten pois radalta jos hyppää. Onneksi on kaksi agia ja kaksi hyppäriä. On monta tilaisuutta mokeltaa ja tehdä hyviä ratapätkiä! Katsotaan miten meidän käy.

Nala on kyllä ihan mahtava ollut kotona. Lapseni yrittää häntä komentaa Nalaa jatkuvasti ja Nala se vain varmistaa jokaisen lapsen antaman käskyn aina minulta, että "pitääkö mun ihan oikeasti kuunnella tuota?!?". Näkisitte koiran ilmeen. Viisas rakas koirani <3

27.11. Treenit

Oli huikean 40esteen treeni, jota veti meidän ihana oma ohjaajamme herra J. Hänen treeneistä jää AINA hyvä fiilis, vaikka nytkin omistaja ei vaan osannut, niin silti jäi sellainen olo, että kyllä me tuo vielä joskus osataan! Vaikka ärräpäitä pääsikin yhdessä kohtaa useampi, niin tajusin ettei se ole helppo paikka jos minä en osaa ohjata tarpeeksi selkeästi ja koira ei irtoa. Ja minä sähelsin omiani ja Nala ei aina irtoa, joten ei mikään ihme, jos ei onnistunut. Kuitenkin hauskinta oli treeneissä juokseminen. Ah, niin kamalalta kuin se kuulostaakin niin ihan parasta 40esteen radassa on se, että tiedät tehneesi jotain kun rata loppuu. Kolmesti menimme alusta loppuun asti radan plus pikkupätkät ja jalat lauleskelivat mollivoittoisia lauluja tämän jälkeen. Tämä kertoo myös siitä miten huonoksi kunto menee kun ei hetkeen juokse..

Siihen on onneksi olemassa ratkaisu, siis kunnon kohottamiseen. Ja siihen ajattelimme panostaakin nyt kisatauon aikana. Pari kolme kertaa kuussa agitreenit seuraavat 3kk ja armotonta lenkkeilyä. Tulisi vain lunta, että pääsisi metsään tarpomaan! Innolla torstain treenejä odotellessa, kiitos J:lle taas loistavasta piristyksestä agilityyn! Enpä ole nähnyt vähään aikaan tuolta treenihallilta lähtevän niin paljon tyytyväisiä ihmisiä, jotka ylistivät treenejä maasta taivaisiin. Sinä se osaat työsi ja osaat antaa arvoa erilaisille ihmisille!

25.11. treenit

Omankentän treenit vieläkin! Missä olet lumi? No mutta treeneissä yritin panostaa  puomiin, mutta enköhän senkin mokeltanut. Liikaa toistoja, liian paljon omistajan sekoiluja.. Noh, tulipahan käytyä. Alkaa vain enemmän ja enemmän tuntua, että se kolmenkuukauden tauko saisi tulla jo. Noh, ensi viikonloppuna on acen kisat.. Sitten ihana tauko alkaa!

Kevättä odotellessa. Silloin olo on muutenkin aina parempi. Nyt ei auta syytellä kuin itseään tästä olosta, mutta kyllähän tuo aurinko piristäisi. Nälän laihdutuskuuri pitää taas aloittaa, meillä on turhan monta namien antajaa :D.

Pihatreeniä ja sairastelua

Viikko meni vähän harakoille treenien kanssa. Sairastelut, työmatkat ja edellisessäkin viestissä vaikuttaneet motivointiongelmat tekivät tehtävänsä ja treenasimme yksittäisinä keppejä vain. Jätin puomin alastulon suosiolla nyt tällä viikolla, että voin sitten ensi viikon treenailla sitä ja vain ja ainoastaan sitä. Pitkä viikko tiedossa...

Pitäisi asentaa kontaktin alastulo sellaiseen paikkaan, ettei sitä tarvitsisi aina kantaa paikoillensa. Tällä hetkellä se lepää nätisti seinää vasten pihalla. Todella hyödyllistä.. no mutta keppitreenit sujuivat loistavasti. Nalalla on se into, mitä kepeillä tarvitaan ja se on ihan huikea. Loppuväleihin mennessä se into on muuttunut ihan huikeaksi ja hullu murina, riehuminen ja pomppiminen kepeiltä tullessa. Olen hyvin tyytyväinen Nalaan tässä asiassa! Jos me ollaan huonoja kontakteissa niin hittovie, nämä kepit me kyllä osataan! :)

Ainahan sattuu virheitä, tässä lajissa varmasti tavallista enemmänkin, mutta inhimillisinä olentoja me olemme. Nyt liput salkoon, sunnuntaina aloitetaan ongelman ratkominen ja joka ilta luvassa taas pihatreeniä.

15.11. treenit

Justiinsa juu ja näin on näppylät! Koko päivän motivoin itseäni illan treeniä varten. Tämähän on vain harrastus, ei minun tarvitse stressata tästä näin paljon, enkä nähnyt tarvetta kirota osaamattomuuttani.. noh, eiköhän olotila ollut mitä mainioin treeneille lähdössä, mutta ennen edes kuin radalle päästiin harjoittelemaan oli jo tilanne toinen. Motivaatio, mitäs ihmettä se nyt on?!

Ehkäpä keväällä voisi saada ACElla enemmän irtikin treeneistä, kun ei olisi niin paljon kaikkea muuta. Voisi harjoitella yksittäisiä esteitä jossain muualla rauhassa, yrittää opetella opettamaan koiraansa paremmin, tehdä paljon toistoja ja harjoitella yksittäisiä esteitä.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tarvitaan ihan hirveästi vielä ohjaukseen opetusta, ei me tulla olemaan valmiita SM-kisoihin vielä pitkään pitkään aikaan, mutta sitä ennen pitäisi saada se oma tekeminen nousemaan täältä huonosta hyväksi ja motivaatio lajia kohtaan kuntoon. Myös oikeiden koulutustapojen löytyminen olisi tärkeää, mutta siihen ei nyt näköjään ratkaisua tähän hätään saa mistään. Kaikki tuntuvat maksavan..

Keskityimme treeneissä pelkään puomiin. Aloitan sen opettamisen sitten taas alustalla tai sitten vaadin vain Nalaa koskettamaan kontaktipintaa. Miten teen, niin sitä en vielä tiedä. Molemmissa on puolensa ja kai minun pitäisi se ohjaajana päättää, mutta kun en vaan osaa. Olen ihan "peukalo keskellä kämmentä" tässä asiassa, olisi mahtavaa jos saisi puomin omalle pihalle ja voisi vain treenata sitä. :) Taidan ottaa ajatukset käteen, pakata ne johonkin laatikkoon ja syventyä niihin sitten kun ajatukset rauhoittuneet asiasta.

Mutta hyvillä mielin viikonloppuun, ensi viikolla jatkuu treenit M&M areenalla :). Kiitos omalle koutsille, J:lle siitä, että jaksaa aina ajatella positiivisesti. Onhan nuo meidän ajat parantuneet kesäkuusta (samoilla radoilla tehdyt vertailut) 6sekunttia... Matkaa on vielä paljon, mutta suunta oikea.

11.11. kisat Hu-Pu

Olipas virkistävää käydä pitkästä aikaa kisoissa! Nämä kisat menivät osin todella upeasti ja osin saimme taas paljon paljon parannettavaa. Mutta niinhän se taitaa aina mennä, että korjattavaa ja parannettavaa riittää aina. Sitä se urheilu on :)

Ensin hyvät asiat: Nala kulki todella upeasti. Vauhtia piisasi, toimi kuin ajatus ja kaikki esteet suoritti täydellisesti (paitsi puomin alastulon...). Eli kaikki hypyt, A-este, putkiin menot, kepit (ah, ihanat kepit!!) ja jopa keinu meni aivan täydellisesti nappiin! Eihän me vielä näillä ajoilla voiteta ketään, mutta nopeutta kasvatetaan nyt pienin askelin ja jos se ei kasva niin sitten Nala jää meidän harrastuskoiraksi ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Kokemus tuo vauhtia varmasti tullessaan ja nyt kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen ohjauksissa: osaan Nalaa ohjata ja Nala tajuaa mitä haluan, sain Nalan irtoamaan esteille todella nätisti ja etenemään itsenäisesti upeasti. Olin niin ylpeä!! Saimme lopulta nollan hyppäriltä ja se olikin kaivattua piristystä :).

Sitten huonot asiat: Puomin alastulo sen sijaan on ollut edellisissäkin kisoissa meidän kompastuskivi. Jostain syystä Nala ottaa oikein kunnon vauhdin ja hyppää kunnolla kaukaa yli puomin kontaktin alastulosta. Olen ehkä palkannut väärästä joissakin kerroissa, mutta esim. viimeksi tehdyssä tehopuomitreenissä Nala ei hypännyt kertaakaan yli. Eli treeneissä onnistuu, kisoissa ei. Kävelin eilen sitten suosiolla puomin jälkeen ulos radalta ja Nala jäi ilman palkkaa. Ihmetteli ihan hirveästi mistä nyt tuulee. Ajattelin ensi kerralla koittaa ja treeneissä myös, että kiellän Nalaa puomilla. Nala on todella herkkä koira ja jos vähääkään murahdan ja karjasen "EI", voi käydä joko niin, että koira tajuaa mitä tekee väärin tai ei kiipeä puomille enää ollenkaan... joten saan olla hyvin tarkkana etten varsinkaan kiellä Nalaa mistään. Eikö olekin hankalaa? :) Jos jätän Nalan huomiotta, voisi se toimia, mutta monesti Nala palkkaa itsensä jollain muulla tavoin ja väärän asian huomioiminen jää epäselväksi. Ensi treeneissä siis ajattelin tehdä vain ja ainoastaan puomitreeniä. Pientä ratapätkää joo, paljon palkkausta puomille. Koska syyskuussa puomin alastulot sujuivat täydellisesti ja pienten hapuilujen jälkeen kontaktin ottaminen myös A:lla onnistui omalla koulutustavallani, koen sen vielä hyväksi koulutustavaksi, enkä haluaisi siitä luopua. Harmi vain kun puomitreeniä saadaan vain max kahdesti kuussa...... joten tämä tulee vaikuttamaan meidän ensi kevään tavoitteisiin hurjasti. Jos en saa puomia kuntoon -> odottelen kevääseen, että pääsen treenaamaan omalle kentälle ja SM-kisat jäävät välistä. Tai sitten pitäisi tehdä kuukaudessa neljä nollaa.. aika mahdoton suoritus meille.

ACEn kisoihin menen heti joulukuun alussa. Siellä luvassa kaksi agirataa ja kaksi hyppyrataa. Kaikki radat otetaan täysillä ja toivotaan parasta! Huomasin kisoissa, että ensimmäisen radan jännitys on meillä aina niin suurta, että koko rata menee ihan harakoille sen takia. Minä en muista esteitä jos jännitän. Hyppyradalla kaikki meni tosi upeasti, heti kun sain sen ensimmäisen radan alta pois! Siinä mielessä neljärataa kuulostaa aika hyvältä. Toivoisin vain, että agiradat olisivat siinä keskellä (aloitus olisi hyppyrata, sitten kaksi agirataa ja sitten viimeiseksi hyppäri). Sormet ja varpaat ristiin ja toivomaan, että näin on!

4.11. treenit

Oman kentän kenties viimeiset "kunnon" treenit olivat sunnuntaina. Saimme treenattua melkein 2 tuntia kaikkia kontakteja, pientä hyppyrataa ja tehostettua keppi/pöytätreeniä. Paikalla oli pitkästä aikaa kunnolla väkeäkin, kun meitä oli 6koirakkoa. Raahasimme siis jokaisen kontaktiesteen pihalle ja Ninja teki ratapätkän niistä, minmä hyppyratapätkän.

Hyppyradan tein suoraan kopioituna tämän:


Minusta tuo oli hyvää harjoitusta omiin ohjausliikkeisiin ja samalla harjoittelua hieman odotteluun sekä lähetyksiin. Nalahan oli ihan loistava, kuten aina kun tehdään hyppäreitä. Jotenkin koirasta huomaa miten vain nauttii tilanteesta kovasti. Odotammekin viikonlopun hyppyrataa ihan innoissaan! Varsinkin kepeille viennit ovat parantuneet kovasti ja pystyn lähettämään jopa kokonaisen esteen takaa Nalan suorittamaan keppejä. Oman kentän treeneissä sain Nalan kepeille niin, että rengas ja kepit olivat peräkkäin suorassa linjassa, minä seisoin noin 2m renkaan takana (Nalan vieressä) ohjasin Nalan renkaalle ja kepeille niin, että liikuin itse Nalan perässä. En edes ehtinyt renkaan linjalle kun Nala jo oli kepeillä! Ihan mahtavaa :)

Kontaktit sujuivat taas hienosti! Ei mitään ongelmaa. Ainoastaan puomille meno kun putken pää oli ihan vieressä, oli haaste, mutta kun otin Nalan "nenän käteen" eli vedätin Nalan puomille, hän lähti kiipeämään. Tässä tapauksessa huomaa taas, että jos on joku vaihtoehto ettei puomille tarvitsisi mennä, Nala paljon mieluummin valitsee sen toisen vaihtoehdon. Lopulta kun tein super palkat puomin päähän alkoi puomi taas vetää vaikka en edes käskyä antanut ;). Joten on tuo koira ihan hauska aristelija.

Sunnuntaina kävimme katsomassa koiranpentuja, shelttejä tietenkin, kuopiossa. Voi miten paljon haluaisin kaverin Nalalle, mutta nyt varmaan odotellaan vielä, kunhan saadaan oma aikamme Nugan pois menosta ja ajatukset kasaan seuraavasta koirasta niin eiköhän tuo ensi vuoden puolella tule jos on tullakseen. Nala kaipaisi kovasti leikkikaveria, sen huomaa kun haastaa minua jatkuvasti leikkeihin ja leikkii jopa ihmislasten kanssa saaden kauheita villihurjuus kohtauksia. Häntä vaan viistää maata!

1.11. treenit

Acella olimme treenailemassa taas. Luvassa oli koiralle kovaa juoksua, omistajalle odottelua ja ajoituksia. En ymmärrä miten sainkin sekoitettua meidän aloituksen niin pahasti, mutta kun pääsimme esteelle nro 6 alkoi taas sujumaan agility. Ensimmäiset viisiestettä olivat todella yksinkertaisessa linjassa, mutta meidän piti lähettää koira esteelle nro 3, numerolta 2. Sitten juosta 4, esteelle niistoon. Toisesta neljänteen esteeseen minä en vain saanut omia jalkojani, käsiäni ja päätäni toimimaan. Kesti tosi kauan ennen kuin sain itsestäni mitään irti. Huomaa treenitauko..... vähän pisti suututtamaan kun ei vaan toimi jalat ja kädet niin kuin ajattelen. Varmaan pitäisi alkaa käymään jossakin jumppatunneilla, missä pitäisi ohjatusti harjoitella liikesarjoja, kun ei ne muuten vaan iskostu päähän nämä raajojen liikkeet. Kyllä taas hävetti.. onneksi ohjaajana oli Tiia, jonka kärsivällisyyden itsekin haluaisin omata ja jaksoi meitä kannustaa radan läpi.

Koko radan jälkeen tuli vain epätoivoinen olo, että miksi hitossa taas näistä asioista tulee niin isoja mörköjä, että ne vaikuttaa koko rataan. Kun toiset tekevät täysillä ja jos mokaavat niin tekevät vielä enemmän täysillä. Minä jos mokellan niin hyydyn niille sijoilleni ja menen ihan sekaisin siitä mitä piti tehdä. Harjoitus tekee mestarin, joten toivottavasti kokemus tuo varmuutta tähänkin. :)

Kiitos taas ACE mahtavista rataharjoituksista, treeneissä tulee aina niin mahtava olo siitä kun on niiiin paljon uutta! Eihän sitä pää riitä kaikkeen, mutta todella virkistävää ja hauskaa :). Kiitos!