Olipas virkistävää käydä pitkästä aikaa kisoissa! Nämä kisat menivät osin todella upeasti ja osin saimme taas paljon paljon parannettavaa. Mutta niinhän se taitaa aina mennä, että korjattavaa ja parannettavaa riittää aina. Sitä se urheilu on :)
Ensin hyvät asiat: Nala kulki todella upeasti. Vauhtia piisasi, toimi kuin ajatus ja kaikki esteet suoritti täydellisesti (paitsi puomin alastulon...). Eli kaikki hypyt, A-este, putkiin menot, kepit (ah, ihanat kepit!!) ja jopa keinu meni aivan täydellisesti nappiin! Eihän me vielä näillä ajoilla voiteta ketään, mutta nopeutta kasvatetaan nyt pienin askelin ja jos se ei kasva niin sitten Nala jää meidän harrastuskoiraksi ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Kokemus tuo vauhtia varmasti tullessaan ja nyt kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen ohjauksissa: osaan Nalaa ohjata ja Nala tajuaa mitä haluan, sain Nalan irtoamaan esteille todella nätisti ja etenemään itsenäisesti upeasti. Olin niin ylpeä!! Saimme lopulta nollan hyppäriltä ja se olikin kaivattua piristystä :).
Sitten huonot asiat: Puomin alastulo sen sijaan on ollut edellisissäkin kisoissa meidän kompastuskivi. Jostain syystä Nala ottaa oikein kunnon vauhdin ja hyppää kunnolla kaukaa yli puomin kontaktin alastulosta. Olen ehkä palkannut väärästä joissakin kerroissa, mutta esim. viimeksi tehdyssä tehopuomitreenissä Nala ei hypännyt kertaakaan yli. Eli treeneissä onnistuu, kisoissa ei. Kävelin eilen sitten suosiolla puomin jälkeen ulos radalta ja Nala jäi ilman palkkaa. Ihmetteli ihan hirveästi mistä nyt tuulee. Ajattelin ensi kerralla koittaa ja treeneissä myös, että kiellän Nalaa puomilla. Nala on todella herkkä koira ja jos vähääkään murahdan ja karjasen "EI", voi käydä joko niin, että koira tajuaa mitä tekee väärin tai ei kiipeä puomille enää ollenkaan... joten saan olla hyvin tarkkana etten varsinkaan kiellä Nalaa mistään. Eikö olekin hankalaa? :) Jos jätän Nalan huomiotta, voisi se toimia, mutta monesti Nala palkkaa itsensä jollain muulla tavoin ja väärän asian huomioiminen jää epäselväksi. Ensi treeneissä siis ajattelin tehdä vain ja ainoastaan puomitreeniä. Pientä ratapätkää joo, paljon palkkausta puomille. Koska syyskuussa puomin alastulot sujuivat täydellisesti ja pienten hapuilujen jälkeen kontaktin ottaminen myös A:lla onnistui omalla koulutustavallani, koen sen vielä hyväksi koulutustavaksi, enkä haluaisi siitä luopua. Harmi vain kun puomitreeniä saadaan vain max kahdesti kuussa...... joten tämä tulee vaikuttamaan meidän ensi kevään tavoitteisiin hurjasti. Jos en saa puomia kuntoon -> odottelen kevääseen, että pääsen treenaamaan omalle kentälle ja SM-kisat jäävät välistä. Tai sitten pitäisi tehdä kuukaudessa neljä nollaa.. aika mahdoton suoritus meille.
ACEn kisoihin menen heti joulukuun alussa. Siellä luvassa kaksi agirataa ja kaksi hyppyrataa. Kaikki radat otetaan täysillä ja toivotaan parasta! Huomasin kisoissa, että ensimmäisen radan jännitys on meillä aina niin suurta, että koko rata menee ihan harakoille sen takia. Minä en muista esteitä jos jännitän. Hyppyradalla kaikki meni tosi upeasti, heti kun sain sen ensimmäisen radan alta pois! Siinä mielessä neljärataa kuulostaa aika hyvältä. Toivoisin vain, että agiradat olisivat siinä keskellä (aloitus olisi hyppyrata, sitten kaksi agirataa ja sitten viimeiseksi hyppäri). Sormet ja varpaat ristiin ja toivomaan, että näin on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti