Oli huikean 40esteen treeni, jota veti meidän ihana oma ohjaajamme herra J. Hänen treeneistä jää AINA hyvä fiilis, vaikka nytkin omistaja ei vaan osannut, niin silti jäi sellainen olo, että kyllä me tuo vielä joskus osataan! Vaikka ärräpäitä pääsikin yhdessä kohtaa useampi, niin tajusin ettei se ole helppo paikka jos minä en osaa ohjata tarpeeksi selkeästi ja koira ei irtoa. Ja minä sähelsin omiani ja Nala ei aina irtoa, joten ei mikään ihme, jos ei onnistunut. Kuitenkin hauskinta oli treeneissä juokseminen. Ah, niin kamalalta kuin se kuulostaakin niin ihan parasta 40esteen radassa on se, että tiedät tehneesi jotain kun rata loppuu. Kolmesti menimme alusta loppuun asti radan plus pikkupätkät ja jalat lauleskelivat mollivoittoisia lauluja tämän jälkeen. Tämä kertoo myös siitä miten huonoksi kunto menee kun ei hetkeen juokse..
Siihen on onneksi olemassa ratkaisu, siis kunnon kohottamiseen. Ja siihen ajattelimme panostaakin nyt kisatauon aikana. Pari kolme kertaa kuussa agitreenit seuraavat 3kk ja armotonta lenkkeilyä. Tulisi vain lunta, että pääsisi metsään tarpomaan! Innolla torstain treenejä odotellessa, kiitos J:lle taas loistavasta piristyksestä agilityyn! Enpä ole nähnyt vähään aikaan tuolta treenihallilta lähtevän niin paljon tyytyväisiä ihmisiä, jotka ylistivät treenejä maasta taivaisiin. Sinä se osaat työsi ja osaat antaa arvoa erilaisille ihmisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti