Acella olimme treenailemassa taas. Luvassa oli koiralle kovaa juoksua, omistajalle odottelua ja ajoituksia. En ymmärrä miten sainkin sekoitettua meidän aloituksen niin pahasti, mutta kun pääsimme esteelle nro 6 alkoi taas sujumaan agility. Ensimmäiset viisiestettä olivat todella yksinkertaisessa linjassa, mutta meidän piti lähettää koira esteelle nro 3, numerolta 2. Sitten juosta 4, esteelle niistoon. Toisesta neljänteen esteeseen minä en vain saanut omia jalkojani, käsiäni ja päätäni toimimaan. Kesti tosi kauan ennen kuin sain itsestäni mitään irti. Huomaa treenitauko..... vähän pisti suututtamaan kun ei vaan toimi jalat ja kädet niin kuin ajattelen. Varmaan pitäisi alkaa käymään jossakin jumppatunneilla, missä pitäisi ohjatusti harjoitella liikesarjoja, kun ei ne muuten vaan iskostu päähän nämä raajojen liikkeet. Kyllä taas hävetti.. onneksi ohjaajana oli Tiia, jonka kärsivällisyyden itsekin haluaisin omata ja jaksoi meitä kannustaa radan läpi.
Koko radan jälkeen tuli vain epätoivoinen olo, että miksi hitossa taas näistä asioista tulee niin isoja mörköjä, että ne vaikuttaa koko rataan. Kun toiset tekevät täysillä ja jos mokaavat niin tekevät vielä enemmän täysillä. Minä jos mokellan niin hyydyn niille sijoilleni ja menen ihan sekaisin siitä mitä piti tehdä. Harjoitus tekee mestarin, joten toivottavasti kokemus tuo varmuutta tähänkin. :)
Kiitos taas ACE mahtavista rataharjoituksista, treeneissä tulee aina niin mahtava olo siitä kun on niiiin paljon uutta! Eihän sitä pää riitä kaikkeen, mutta todella virkistävää ja hauskaa :). Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti