Pihaan on istutettu kepit, joiden kanssa tulee harjoiteltua vaihtelevalla menestyksellä. Iltaisin lenkkien jälkeen tulee monesti jäätyä treenaamaan keppejä ja monesti ne ovatkin niitä parhaimpia hetkiä treeneille. Molemmat ovat saaneet suurimmat energiansa pois purettua ja intoa piisaa vielä parin nopean keppitreenin jälkeen leikkimiseen. Nala ainakin on innoissaan vaikka omistaja olisikin ihan naatti ;).
Kierrä käskyn opetusta harjoittelimme taasen treenikentällä. Paras tapa treenata on mielestäni asettaa esteet vierekkäin tai vastakkain. Näin saat pyöriteltyä koiraa useammankin kerran, tehtyä väleissä normaaleja hyppyjä ja opetettua eroa kiertämisen ja tavallisen hypyn väliltä. Palkkoja saat myös annettua usein ja vauhti on hurjaa. Sain jopa pari metriä etumatkaa kierrätyksessä ja mentyä etukäteen seuraavalle esteelle kun Nala tunnollisena teki hypyt vaikka olin jo menossa seuraavalle. Tulevaisuudessa pitäisi aloittaa merkkaamisharjoittelut, enkä nyt puhu mistätahansa merkkaamisesta vaan etukäteen esteiden merkkailuista (joillakin voisi löytyä paljon fiksumpi nimi tälle?). Olisi huippua jos ei tarvitsisi monen esteen väliä hypyttää erikseen vaan saisi merkattua useamman esteen, jotta sisi hieman etumatkaa seuraaville esteille. Katsotaan miten onnistuu opettelut!
Tällä viikolla ei treenejä, joten ensi viikolla sitten kunnon treenilöiset :)
tiistai 24. heinäkuuta 2012
torstai 19. heinäkuuta 2012
17.7. Treenit (jatko)
Tänään oli luvassa ylläripalkkoja, paljon kehuja ja leikittämistä. Tai ainakin niin oli tarkoitus.. yritimme harjoitella palkkaamaan koiraa aluksi kahden, sitten kolmen, sitten neljän, jne esteen välein ja lopuksi seitsemän esteen sarja. Tarkoituksena oli, että koira saisi treeneistä paljon hauskaa irti. Moni koira innostuikin erityisen hyvin treeneistä, osaa taas ei tuntunut kiinnostavan koko treeni ollenkaan.. ei ohjaajia eikä koiria. Oudointa tässä on se, että tämähän on edelleen seurassamme VAPAAehtoistyötä, ilman palkkaa tai muita etuja, joten jos huonot treenit eivät kelpaa niin tulkoot itse vetämään ;). Ehdotin viimeksi, että muut vetäisivät välillä, eivät kuulemma halua.. noh, en jaksa päätäni vaivata aikuisten ihmisten omilla ongelmilla, en voi miellyttää kaikkia kun osa on aloittanut harrastuksen 2kk sitten ja osa harrastanut kolme vuotta.
Toinen treeni oli "palkkaa vasta seuraavalle esteelle". Eli ei palkata sille ns. ongelma esteelle vaan vasta sen jälkeiselle esteelle (oletuksena se, että koira osaa suorittaa esteen). Yritin aluksi sitä koirani kanssa keinulla, mutta en saanut toimimaan. Joten palkkasin kontaktit erikseen, kolmellakin eri tavalla, kunnes löytyi sopiva tapa. Ongelma on se, että jos käsken koiran odottamaan, eli menemään 2off 2on asentoon, koira pysähtyy heti odotuskäskyn jälkeen ja jää siihen kohtaan, mistä keinu alkaa laskeutumaan. Yritimme ratkoa ongelmaa sillä, että en sano mitään, mutta siinä tapauksessa koira juoksee suoraan alas. Sain apupalkkaajan ja hänen kanssaan yritimme saada koiraa juoksemaan suoraan keinun päähän. Ei onnistunut, koira himmaa ennen aikojaan ja juoksee ulos keinusta. Pitää vain saada paljon treeniä tästä, jotta tulee onnistumisia ja yrittää neuvoa koira tulemaan oikeaan asentoon. Vielä ei siis kannata palkata tästä vasta seuraavan esteen päähän. Olen niin onnellinen, että Nala suostuu tekemään keinun!! Siinä on jo riemua kerrakseen.
Huomasin omissa keppitreeneissä pihalla, että jos palkkaan heti keppien jälkeen, koira varastaa ja jättää viimeiset kepit suorittamatta. Joten siirsin keppien päähän yhden hyppyesteen ja sen jälkeen palkka. Tadaa: täydellisiä keppisuorituksia! Kiitos vinkistä treenikaverille, tätä tulemme käyttämään jatkossa aina keppitreeneissä vaihdellen tietenkin kuinka monta estettä on välissä ja välillä ylläripalkkoja keppien päähän.
Toinen treeni oli "palkkaa vasta seuraavalle esteelle". Eli ei palkata sille ns. ongelma esteelle vaan vasta sen jälkeiselle esteelle (oletuksena se, että koira osaa suorittaa esteen). Yritin aluksi sitä koirani kanssa keinulla, mutta en saanut toimimaan. Joten palkkasin kontaktit erikseen, kolmellakin eri tavalla, kunnes löytyi sopiva tapa. Ongelma on se, että jos käsken koiran odottamaan, eli menemään 2off 2on asentoon, koira pysähtyy heti odotuskäskyn jälkeen ja jää siihen kohtaan, mistä keinu alkaa laskeutumaan. Yritimme ratkoa ongelmaa sillä, että en sano mitään, mutta siinä tapauksessa koira juoksee suoraan alas. Sain apupalkkaajan ja hänen kanssaan yritimme saada koiraa juoksemaan suoraan keinun päähän. Ei onnistunut, koira himmaa ennen aikojaan ja juoksee ulos keinusta. Pitää vain saada paljon treeniä tästä, jotta tulee onnistumisia ja yrittää neuvoa koira tulemaan oikeaan asentoon. Vielä ei siis kannata palkata tästä vasta seuraavan esteen päähän. Olen niin onnellinen, että Nala suostuu tekemään keinun!! Siinä on jo riemua kerrakseen.
Huomasin omissa keppitreeneissä pihalla, että jos palkkaan heti keppien jälkeen, koira varastaa ja jättää viimeiset kepit suorittamatta. Joten siirsin keppien päähän yhden hyppyesteen ja sen jälkeen palkka. Tadaa: täydellisiä keppisuorituksia! Kiitos vinkistä treenikaverille, tätä tulemme käyttämään jatkossa aina keppitreeneissä vaihdellen tietenkin kuinka monta estettä on välissä ja välillä ylläripalkkoja keppien päähän.
13.7. avustajana
Pääsin ACE:en seuraamaan kolmeksi tunniksi baby ja basic kursseja. Oli huikeaa nähdä miten oikeilla menetelmillä sai koiran toimimaan todella nopeasti toivottuun suuntaan. Joidenkin koirien motivoiminen on välillä haaste ja omistajat helposti vain olettavat koiralla toimivan jonkun parhaiten, kokeilematta toisia tapoja ensin.
Tuli mieleen eräästäkin koirakosta minun ensimmäinen koirani, joka olisi pärjännyt oikeasti pelkillä rapsutuksilla ja kehuilla, kiemurteli kuin käärme kun kehuin miten taitava koira hän on. Tosin se kosahti siihen kun aloin palkkaamaan nakeilla.. ilmeisesti ne nakit olivat paljon paljon parempia. Mietin vain nyt jälkikäteen, että mitä jos olisin käyttänyt sitä rapsutustehoa touhuiluun, olisi yhteistyömme ollut paljon parempaa. Toisaalta taas, olisiko motivaatio riittänyt siihen tekemiseen yhtä paljon kuin nakkien kanssa? Ei välttämättä..
Treeneihin palatakseni, huomasin miten isotkin koirat oikein rakastavat putkea, vaikka eivät edes kunnolla mahdu sinne. Ja huomasinpa myös, että jos omistajat KUNNOLLA harjoittelisivat ilman koiria, ei tarvitsisi niin paljon opastaa ohjaajaa. Ohjaajaan käytetty opiskeluaika oli kaikista aikaavievin, sillä ohjaajat olettavat koirien vielä tekevän kaiken. Tai siltä se näytti. Pienillä muutoksilla hyvään koirakkoon saatiin loistavaa ennakointia ja vauhtia, kun taas ohjaajaa neuvottiin tekemään muutoksia, jouduimme toistelemaan samoja asioita turhan monesti. Pitihän ohjaajan itse oppia ensin se, mitä opettaa koiralle. Missä on itseharjoittelut? Se oli kyllä aluksi noloa, mennä ympäri kehän laitaa ja harjoitella mielikuvitusrataansa ja -koiraansa, yrittäen opetella asioita ulkoa. Mutta se auttoi. Nyt ymmärrän ohjaajana paljon enemmän taas harrastuksesta, kun sai oikeasti seurata toisia koirakoita.
Parasta on kehua muita, se on ihan mahtavaa kun toiset onnistuvat! Siitä saa puhtia ja virtaa päiviin :)
Tuli mieleen eräästäkin koirakosta minun ensimmäinen koirani, joka olisi pärjännyt oikeasti pelkillä rapsutuksilla ja kehuilla, kiemurteli kuin käärme kun kehuin miten taitava koira hän on. Tosin se kosahti siihen kun aloin palkkaamaan nakeilla.. ilmeisesti ne nakit olivat paljon paljon parempia. Mietin vain nyt jälkikäteen, että mitä jos olisin käyttänyt sitä rapsutustehoa touhuiluun, olisi yhteistyömme ollut paljon parempaa. Toisaalta taas, olisiko motivaatio riittänyt siihen tekemiseen yhtä paljon kuin nakkien kanssa? Ei välttämättä..
Treeneihin palatakseni, huomasin miten isotkin koirat oikein rakastavat putkea, vaikka eivät edes kunnolla mahdu sinne. Ja huomasinpa myös, että jos omistajat KUNNOLLA harjoittelisivat ilman koiria, ei tarvitsisi niin paljon opastaa ohjaajaa. Ohjaajaan käytetty opiskeluaika oli kaikista aikaavievin, sillä ohjaajat olettavat koirien vielä tekevän kaiken. Tai siltä se näytti. Pienillä muutoksilla hyvään koirakkoon saatiin loistavaa ennakointia ja vauhtia, kun taas ohjaajaa neuvottiin tekemään muutoksia, jouduimme toistelemaan samoja asioita turhan monesti. Pitihän ohjaajan itse oppia ensin se, mitä opettaa koiralle. Missä on itseharjoittelut? Se oli kyllä aluksi noloa, mennä ympäri kehän laitaa ja harjoitella mielikuvitusrataansa ja -koiraansa, yrittäen opetella asioita ulkoa. Mutta se auttoi. Nyt ymmärrän ohjaajana paljon enemmän taas harrastuksesta, kun sai oikeasti seurata toisia koirakoita.
Parasta on kehua muita, se on ihan mahtavaa kun toiset onnistuvat! Siitä saa puhtia ja virtaa päiviin :)
torstai 12. heinäkuuta 2012
12.7. treenien veto
Tänään alkoi alkeisjatkon liitotunnit! Tämän parissa olisi aikomus viettää loppusyksy, niin että torstai-illat olisi pyhitetty treeneille.
Syyskuussa jatkan itse kisaamisen, joten omien treenien ohella on todella mukava käydä vetämässä tunteja. Saa ihan uudellaisen kuvan lajista kun tajuaa mitä virheitä toiset tekevät koiriensa kanssa. Miten palkitsevaa voikaan olla toisten virheiden katselu? Itseäsihän et näe jos teet virheitä, luulet tekeväsi oikein. Sen takia olisi vähintäänkin järkevää oman oppimisen kannalta. Huomaat olevasi rauhallisempi, ottavan varmemmin ja selkeämmin ohjeistukset vastaan ja antamaan ohjeet koiralle.
Alkeiskurssilaisissa ainoa ongelma on se, että en osaa itse sanoa ei, kun näen heidän ilmeensä: "ai me tehdään vaan parilla esteellä..". Olen itse yrittänyt edetä liian nopeasti ja liian vähillä treeneillä. Siksi koen todella tärkeäksi, että aluksi tehdään pohjatyö kuntoon, niin että koirat Osaavat esteet isolla O:lla ennen kuin etenet seuraavaan vaiheeseen. Eilen huomasin, että hypyissä koirat yrittävät varastaa, ohittaa ja tulla omistajaan kiinni, joten aloitamme hyppyjen treenailun ihan vain helpoilla kikoilla.
Tänään pääsen katsomaan ammattilaisen treenejä, ottamaan oppia ihan mahtavalta shelttien kasvattajalta ja ohjaajalta. Odotan kovasti, että saan katsella miten hän tekee asiat ja toivottavasti saan tsempata mukana :).
Kun opetat koirallesi uutta, vaadi itseltäsi ja koiraltasi aina vähintään sadoittain onnistuneita toistoja, jotta opitte esteet. Max 3onnistunutta suoritusta per kerta. Pidä taukoja, älä treenaa liikaa saman päivän aikana ja päätä treenit aina onnistuneeseen suoritukseen!
Syyskuussa jatkan itse kisaamisen, joten omien treenien ohella on todella mukava käydä vetämässä tunteja. Saa ihan uudellaisen kuvan lajista kun tajuaa mitä virheitä toiset tekevät koiriensa kanssa. Miten palkitsevaa voikaan olla toisten virheiden katselu? Itseäsihän et näe jos teet virheitä, luulet tekeväsi oikein. Sen takia olisi vähintäänkin järkevää oman oppimisen kannalta. Huomaat olevasi rauhallisempi, ottavan varmemmin ja selkeämmin ohjeistukset vastaan ja antamaan ohjeet koiralle.
Alkeiskurssilaisissa ainoa ongelma on se, että en osaa itse sanoa ei, kun näen heidän ilmeensä: "ai me tehdään vaan parilla esteellä..". Olen itse yrittänyt edetä liian nopeasti ja liian vähillä treeneillä. Siksi koen todella tärkeäksi, että aluksi tehdään pohjatyö kuntoon, niin että koirat Osaavat esteet isolla O:lla ennen kuin etenet seuraavaan vaiheeseen. Eilen huomasin, että hypyissä koirat yrittävät varastaa, ohittaa ja tulla omistajaan kiinni, joten aloitamme hyppyjen treenailun ihan vain helpoilla kikoilla.
Tänään pääsen katsomaan ammattilaisen treenejä, ottamaan oppia ihan mahtavalta shelttien kasvattajalta ja ohjaajalta. Odotan kovasti, että saan katsella miten hän tekee asiat ja toivottavasti saan tsempata mukana :).
Kun opetat koirallesi uutta, vaadi itseltäsi ja koiraltasi aina vähintään sadoittain onnistuneita toistoja, jotta opitte esteet. Max 3onnistunutta suoritusta per kerta. Pidä taukoja, älä treenaa liikaa saman päivän aikana ja päätä treenit aina onnistuneeseen suoritukseen!
10.7. treenit
Olin treeninveto vuorossa taas eilen. Loistavasti osui aurinkoinen hetki, ukkosen jyristessä taustalla ja sateen tullessa vasta kun treenit loppuivat. Hyvä tuuri!
Ajattelin tehdä treenin, jossa jokainen omistaja joutui miettimään jonkun kohdan uusiksi omassa tekemisessä. Koska treenaajia on monta, teimme erilaisia treenejä sillä 13esteen pätkällä, minkä tein. Alku oli kohtuullisen helppo, mutta putkelle vienti vaikea. Monelle tuli yllätyksenä miten omalla toiminnallaan sai koiran helpommin putkeen, sai itse etumatkaa seuraavalle esteelle ja miten sai koiran kääntymään nopeammin vinosta hypystä putkelle. Toisille taas hypystä vienti kepeille, jotka olivat puomin vierellä tuotti vaikeuksia. Kepit ovat vaikeita, etenkin jos on kontaktihakuinen koira. Lisäksi jippona oli se, että kepit olisi seuraavaa estettä ajatellen parasta suorittaa ns. väärältä puolelta.
Suorasta putkesta saimme myös loistotreenipätkän aloittelevalle koiralle, jolle vauhti oli kaikista hurjin. Teimme myös täyskäännöksen uudestaan samalle putkelle hypyn kautta, mikä oli aivan mahtavasti tehty ohjaajalta. Loistokoira tulossa!!!
Me teimme ensin valssitreenin Nalan kanssa, sitten samalle radalle persjättötreenin ja vielä takaaleikkaustreenin. Kun samalla radalla käytät erilaisia ohjauskuvioita ja testailet erilaisia mahdollisuuksia, löydät sen itselle parhaimman suoritustavan kaikista parhaiten.
Treeneissä ongelmia tuotti se, että tein ehkä liiankin vaikeaa tälle ryhmälle. Omistajat ovat kokeneita, mutta koirien tekeminen oli välillä tosi vaikeaa ja mietin ääneen, tehtäisiinkö ensi kerralla pieniä pätkiä isolla palkalla. Ensi treeneihin suunnittelemme siis uusia esteitä, uusia harjoituksia ja lyhyempiä pätkiä!
Ajattelin tehdä treenin, jossa jokainen omistaja joutui miettimään jonkun kohdan uusiksi omassa tekemisessä. Koska treenaajia on monta, teimme erilaisia treenejä sillä 13esteen pätkällä, minkä tein. Alku oli kohtuullisen helppo, mutta putkelle vienti vaikea. Monelle tuli yllätyksenä miten omalla toiminnallaan sai koiran helpommin putkeen, sai itse etumatkaa seuraavalle esteelle ja miten sai koiran kääntymään nopeammin vinosta hypystä putkelle. Toisille taas hypystä vienti kepeille, jotka olivat puomin vierellä tuotti vaikeuksia. Kepit ovat vaikeita, etenkin jos on kontaktihakuinen koira. Lisäksi jippona oli se, että kepit olisi seuraavaa estettä ajatellen parasta suorittaa ns. väärältä puolelta.
Suorasta putkesta saimme myös loistotreenipätkän aloittelevalle koiralle, jolle vauhti oli kaikista hurjin. Teimme myös täyskäännöksen uudestaan samalle putkelle hypyn kautta, mikä oli aivan mahtavasti tehty ohjaajalta. Loistokoira tulossa!!!
Me teimme ensin valssitreenin Nalan kanssa, sitten samalle radalle persjättötreenin ja vielä takaaleikkaustreenin. Kun samalla radalla käytät erilaisia ohjauskuvioita ja testailet erilaisia mahdollisuuksia, löydät sen itselle parhaimman suoritustavan kaikista parhaiten.
Treeneissä ongelmia tuotti se, että tein ehkä liiankin vaikeaa tälle ryhmälle. Omistajat ovat kokeneita, mutta koirien tekeminen oli välillä tosi vaikeaa ja mietin ääneen, tehtäisiinkö ensi kerralla pieniä pätkiä isolla palkalla. Ensi treeneihin suunnittelemme siis uusia esteitä, uusia harjoituksia ja lyhyempiä pätkiä!
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Keppitreenit pihassa
Eilen oli hyvä hetki treenata keppejä pihassa, sillä edelleenkin omistajan olo on sen verta huono, että pitkille lenkeille saa vain haaveilla menevänsä..
Ensin aloitimme etäisyystreenit. Nala on edistynyt kaikessa tekemisessä, kunhan saa minulta tarvittavan äänituen, josta jo aikaisemmin mainitsin viime treenien kohdalla. Kun jaksan koko ajan kannustaa, Nala tekee loistavasti. Jos hiljenen, Nala lopettaa tekemisen.. aikamoisen ongelman taas itse koirallensa luonut. Etäisyyttä harjoittelimme tällä kertaa lelun kanssa, sillä namipalkka keppien päähän hidastaa Nalan vauhdin jostain syystä lopussa. Haluan treeneihin monipuolisuutta ja koiralle tiedon, että oli päässä palkka tai ei, kepit on tehtävä. Ei tehdä näistä nyt yhtään enempää hankalia. Etäisyyttä sain sen verran kun piha antoi periksi, muutaman metrin. Vauhtia piisasi tytöllä!
Sitten aloitimme takaaleikkaus harjoitukset. Näissä Nala on edistynyt huimasti! Ennen Nala jätti kepit välistä heti kun liikuin muualla kuin vieressä, nyt tyttö juoksi vauhdilla loppuun asti, vaikka menin miten vierellä; spurttailin ja hidastelin.
Lopuksi vielä treenasimme niistoa kepeille, jota emme ole tehneet aikoihin, kisoissa sitä olisi tarvittu.. Ja kyllähän tuota sai pari kertaa tehdä ennen kuin Nala taas muisti mistä on kyse.
Keppitreeneissä monesti unohtaa miten monipuolinen treeniväline kepit ovat. Jos vain jaksaa yrittää eri asioita, miettiä miten kepit voivat sijoittautua radalle ja missä kohdassa itse olet menossa suhteessa rataan ja mikä olisi järkevin sijainti seuraavaa estettä nähden, jo näillä avuilla voit luoda todella monipuoliset treenit.
Kepit ovat meille haaste Nalan irtoamisongelman takia ja olenkin hyvin ylpeä, miten hienosti ollaan pärjätty. Paljon harjoittelua ja siinä vastaus onnistumisiin! Vielä on matkaa, mutta onneksi Nala on vsta 3,5v :)
Ensin aloitimme etäisyystreenit. Nala on edistynyt kaikessa tekemisessä, kunhan saa minulta tarvittavan äänituen, josta jo aikaisemmin mainitsin viime treenien kohdalla. Kun jaksan koko ajan kannustaa, Nala tekee loistavasti. Jos hiljenen, Nala lopettaa tekemisen.. aikamoisen ongelman taas itse koirallensa luonut. Etäisyyttä harjoittelimme tällä kertaa lelun kanssa, sillä namipalkka keppien päähän hidastaa Nalan vauhdin jostain syystä lopussa. Haluan treeneihin monipuolisuutta ja koiralle tiedon, että oli päässä palkka tai ei, kepit on tehtävä. Ei tehdä näistä nyt yhtään enempää hankalia. Etäisyyttä sain sen verran kun piha antoi periksi, muutaman metrin. Vauhtia piisasi tytöllä!
Sitten aloitimme takaaleikkaus harjoitukset. Näissä Nala on edistynyt huimasti! Ennen Nala jätti kepit välistä heti kun liikuin muualla kuin vieressä, nyt tyttö juoksi vauhdilla loppuun asti, vaikka menin miten vierellä; spurttailin ja hidastelin.
Lopuksi vielä treenasimme niistoa kepeille, jota emme ole tehneet aikoihin, kisoissa sitä olisi tarvittu.. Ja kyllähän tuota sai pari kertaa tehdä ennen kuin Nala taas muisti mistä on kyse.
Keppitreeneissä monesti unohtaa miten monipuolinen treeniväline kepit ovat. Jos vain jaksaa yrittää eri asioita, miettiä miten kepit voivat sijoittautua radalle ja missä kohdassa itse olet menossa suhteessa rataan ja mikä olisi järkevin sijainti seuraavaa estettä nähden, jo näillä avuilla voit luoda todella monipuoliset treenit.
Kepit ovat meille haaste Nalan irtoamisongelman takia ja olenkin hyvin ylpeä, miten hienosti ollaan pärjätty. Paljon harjoittelua ja siinä vastaus onnistumisiin! Vielä on matkaa, mutta onneksi Nala on vsta 3,5v :)
3.7. Treenit
Tänään oli minun vuoro vetäistä jatkoryhmätreenit. Oli mukava suunnitella itse rata, kilpailuradan pohjaa käyttäen ja samalla näyttäen käytännössä pari ohjauskuviota ohjaajille. Opettaminen on mukavaa, varsinkin jos on innokkaita oppijoita, jotka uskaltavat kokeilla ja laittaa itsensä likoon.
Nalan kohdalla huomasin, että teen edelleen pakkovalssin aivan liian myöhään. En tiedä liikkeen kokonaan virallista nimeä, minkä teimme, mutta haasteellinen se on. Jalat eivät meinaa pysyä mukana kun pyörit kuin pahin särkänniemen härveli. Hienosti Nala suoriutui, kuten aina minun mokelluksissa. Vauhtia oli kisojen jäljiltä hurjasti! Odotan innolla, että saan Nalasta kuorittua irti sen pinkomisvaihteen myös kisoihin! Vertailin rotuagin joukkuekisan aikoja ja olimme ehdottomasti hitaimmat menijät, mutta toisaalta taas saamme näin ainakin puhtaita ratoja! Toivottavasti nopeutta tulee sitä mukaan lisää kun kokemus karttuu.
Treeneissä teimme vielä radan toisilla ohjauskuvioilla ja yritin opettaa koiran työntämisen esteelle vastakkaisella kädellä, niin että oma suunta ei muutu. Harjoittelua tuo meillekin vaatii, mutta on toisaalta mukava liike kun koira sen oppii. Helpottaa monia tilanteita tulevaisuudessa!
Kaikista eniten yllätyin treeneissä siitä, että Nala teki kepit itsenäisesti, mutta edelleen minä joudun kannustamaan Nalaa liikkumaan eteenpäin. Jos hiljenen niin Nalan eteneminen loppuu. Toisaalta mikäs tuossa kun kerran toinen tekee oikein ;). Pitää yrittää hiljalleen jättää se pois. Harjoittelu tekee mestarin!
Nalan kohdalla huomasin, että teen edelleen pakkovalssin aivan liian myöhään. En tiedä liikkeen kokonaan virallista nimeä, minkä teimme, mutta haasteellinen se on. Jalat eivät meinaa pysyä mukana kun pyörit kuin pahin särkänniemen härveli. Hienosti Nala suoriutui, kuten aina minun mokelluksissa. Vauhtia oli kisojen jäljiltä hurjasti! Odotan innolla, että saan Nalasta kuorittua irti sen pinkomisvaihteen myös kisoihin! Vertailin rotuagin joukkuekisan aikoja ja olimme ehdottomasti hitaimmat menijät, mutta toisaalta taas saamme näin ainakin puhtaita ratoja! Toivottavasti nopeutta tulee sitä mukaan lisää kun kokemus karttuu.
Treeneissä teimme vielä radan toisilla ohjauskuvioilla ja yritin opettaa koiran työntämisen esteelle vastakkaisella kädellä, niin että oma suunta ei muutu. Harjoittelua tuo meillekin vaatii, mutta on toisaalta mukava liike kun koira sen oppii. Helpottaa monia tilanteita tulevaisuudessa!
Kaikista eniten yllätyin treeneissä siitä, että Nala teki kepit itsenäisesti, mutta edelleen minä joudun kannustamaan Nalaa liikkumaan eteenpäin. Jos hiljenen niin Nalan eteneminen loppuu. Toisaalta mikäs tuossa kun kerran toinen tekee oikein ;). Pitää yrittää hiljalleen jättää se pois. Harjoittelu tekee mestarin!
torstai 5. heinäkuuta 2012
Agirotu 2012
Aamulla herätys ennen viittä. Jestas miten väsytti ihmistä! Ensimmäiseen rataan tutustuminen oli klo 8:50 ja ajoissa pitää mennä paikalle, sillä oli käytävä Nalan kanssa kävelyllä, ilmoittautua ja jos vain mahdollista, tutustua radalla ennen meneviin.
Hirveässä flunssassa kohti Kuopion ravirataa! Ensimmäinen rata alkoi kahdella hypyllä ja heti kolmantena, kuin meidän kauhukuvissa, oli keinu. Ja muutkin kontaktit radalta löytyi. Lisäksi vielä kepit. Olin ihan varma, ettei tässä tilassa tulisi tuosta mitään ja menin rataharjoitteluun ajatuksena, että treenaan illan agirataa varten ja otan tämän oppimisen kannalta! Nala oli hyvällä fiiliksellä mukana, mitä nyt vähän varauksellinen kuulutuksia, yms kohtaan kuten aina ennenkin. Sain Nalan motivoitumaan hyvin ennen lähtöä leikeillä ja kun radalla pääsimme numerolla 53, olin rento kuin mikä (johtuko lie panadolista, mutta rentopa kuitenkin!). Kaksi ensimmäistä hyppyä mentiin niin vauhdilla, etten edes muista miten keinu meni, mutta muistan hidastaneeni, puhuneeni rauhallisesti Nalalle ja Nala pysähtyi, ryömi ja lopuksi tuli alas juuri oikealla hetkellä!!! Riemulla ei ollut rajoja ja rata menikin yli-innokkaana loppuun asti. Heti keinun jälkeen unohdin seuraavat kymmenen estettä niin taidokkaasti, että saimme ne kyllä oikein suoritettua, mutta muistikuvaa radasta ei ole. Kepit otin todella varovasti, tein valssin keppien päähän, Nala tajusi juonen ja ryntäsi toiseen suuntaan putkelle, kaksi hyppyä ja heräsin siinä vaiheessa todellisuuteen: NOLLARATA AGIRADALTA!!! WHIPPIIIII! Ihan sama miten hitaita oltiin (en tosiaankaan jaksanut juosta kunnolla ja oltiin muutenkin äärimmäisen hidastempoisia), mutta me mentiin puhdas agirata! Riemulla ei ollut rajoja.
Kun tulokset pamahtivat taululle, olimme neljänsiä. Ihan huikeeta! Tietämättä mihin olin ryhtynyt, olin ilmoittanut meidät avoimen sm-kisojen karsintaradalle (siis tuo edellinen rata) ja pääsin 7 parhaiten selviytyneen kanssa SM-radalle! Nalaa jännitti kovasti, oli hirveä meteli ja kamalasti ihmisiä. Minä jännitin kovasti. Neljäntenä esteenä oli hankala kepeille meno ja saimme 5vp (virhepistettä) siitä ja lisäksi puomin alastulo kontaktin yli hypättiin. Saimme kuitenkin tuloksen ja sijoitumme 23. agiradalla, jossa myös oli keinu. Olin niin ylpeä pienestä koirastani!!!
Illan kolmas agirata meni muuten aivan loistavasti, mutta yritin liian hankalaa ohjausta U-putkeen ja Nala ei heti älynnyt kumpaan päähän piti mennä. Saimme 5vp ja loistoajan verraten siihen missä kunnossa jo olin...
Sitten matkasimme kotiin yöksi ja sunnuntaina takaisin.
Sunnuntaina kisasimme joukkuekisassa. Joukkueemme koostui medi shelteistä, sekä yhdestä maxi sheltistä. Luulimme aluksi, että kolmen parhaan tulokset huomioidaan, mutta eipäs niin tapahtunutkaan.. Ensimmäisenä kisasi Netta, joka tiputti kovassa vauhdissansa riman, mutta rata oli uskomaton! Toisena lähdimme me Nalan kanssa ja saimme puhtaan nollan!!! Olin niin ylpeä taas Nalasta. Kolmantena lähti Vili, joka teki myös puhtaan, upean radan. Viimeisenä Lumia, joka oli ihan muissa aatoksissa ja jätti viimeisen kepin välistä saaden 25vp sekä ohitti yhden hypyn. Muuten meno oli oikein vauhdikasta ja hienoa. Sijoituimme loppujen lopuksi kisassa kahdeksanneksi. Oli ihan huikea fiilis
Mahtavan kisaviikonlopun jälkeen totesin, että 2kk kisatauko tässä välissä on ihan mahtava idea. Saamme rauhassa treenata ja Nalalle jäi loisto kokemukset keinuista. Ei olisi voinut mennä paremmin.
Hirveässä flunssassa kohti Kuopion ravirataa! Ensimmäinen rata alkoi kahdella hypyllä ja heti kolmantena, kuin meidän kauhukuvissa, oli keinu. Ja muutkin kontaktit radalta löytyi. Lisäksi vielä kepit. Olin ihan varma, ettei tässä tilassa tulisi tuosta mitään ja menin rataharjoitteluun ajatuksena, että treenaan illan agirataa varten ja otan tämän oppimisen kannalta! Nala oli hyvällä fiiliksellä mukana, mitä nyt vähän varauksellinen kuulutuksia, yms kohtaan kuten aina ennenkin. Sain Nalan motivoitumaan hyvin ennen lähtöä leikeillä ja kun radalla pääsimme numerolla 53, olin rento kuin mikä (johtuko lie panadolista, mutta rentopa kuitenkin!). Kaksi ensimmäistä hyppyä mentiin niin vauhdilla, etten edes muista miten keinu meni, mutta muistan hidastaneeni, puhuneeni rauhallisesti Nalalle ja Nala pysähtyi, ryömi ja lopuksi tuli alas juuri oikealla hetkellä!!! Riemulla ei ollut rajoja ja rata menikin yli-innokkaana loppuun asti. Heti keinun jälkeen unohdin seuraavat kymmenen estettä niin taidokkaasti, että saimme ne kyllä oikein suoritettua, mutta muistikuvaa radasta ei ole. Kepit otin todella varovasti, tein valssin keppien päähän, Nala tajusi juonen ja ryntäsi toiseen suuntaan putkelle, kaksi hyppyä ja heräsin siinä vaiheessa todellisuuteen: NOLLARATA AGIRADALTA!!! WHIPPIIIII! Ihan sama miten hitaita oltiin (en tosiaankaan jaksanut juosta kunnolla ja oltiin muutenkin äärimmäisen hidastempoisia), mutta me mentiin puhdas agirata! Riemulla ei ollut rajoja.
Kun tulokset pamahtivat taululle, olimme neljänsiä. Ihan huikeeta! Tietämättä mihin olin ryhtynyt, olin ilmoittanut meidät avoimen sm-kisojen karsintaradalle (siis tuo edellinen rata) ja pääsin 7 parhaiten selviytyneen kanssa SM-radalle! Nalaa jännitti kovasti, oli hirveä meteli ja kamalasti ihmisiä. Minä jännitin kovasti. Neljäntenä esteenä oli hankala kepeille meno ja saimme 5vp (virhepistettä) siitä ja lisäksi puomin alastulo kontaktin yli hypättiin. Saimme kuitenkin tuloksen ja sijoitumme 23. agiradalla, jossa myös oli keinu. Olin niin ylpeä pienestä koirastani!!!
Illan kolmas agirata meni muuten aivan loistavasti, mutta yritin liian hankalaa ohjausta U-putkeen ja Nala ei heti älynnyt kumpaan päähän piti mennä. Saimme 5vp ja loistoajan verraten siihen missä kunnossa jo olin...
Sitten matkasimme kotiin yöksi ja sunnuntaina takaisin.
Sunnuntaina kisasimme joukkuekisassa. Joukkueemme koostui medi shelteistä, sekä yhdestä maxi sheltistä. Luulimme aluksi, että kolmen parhaan tulokset huomioidaan, mutta eipäs niin tapahtunutkaan.. Ensimmäisenä kisasi Netta, joka tiputti kovassa vauhdissansa riman, mutta rata oli uskomaton! Toisena lähdimme me Nalan kanssa ja saimme puhtaan nollan!!! Olin niin ylpeä taas Nalasta. Kolmantena lähti Vili, joka teki myös puhtaan, upean radan. Viimeisenä Lumia, joka oli ihan muissa aatoksissa ja jätti viimeisen kepin välistä saaden 25vp sekä ohitti yhden hypyn. Muuten meno oli oikein vauhdikasta ja hienoa. Sijoituimme loppujen lopuksi kisassa kahdeksanneksi. Oli ihan huikea fiilis
Mahtavan kisaviikonlopun jälkeen totesin, että 2kk kisatauko tässä välissä on ihan mahtava idea. Saamme rauhassa treenata ja Nalalle jäi loisto kokemukset keinuista. Ei olisi voinut mennä paremmin.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
Nalan tiedot
Nala, syntynyt 2.12.2008
Lemmikkipolun One I Adore, väriltään soopeli, säkä 39,5cm.
Nala on yliaktiivinen ollut pennusta asti, sellainen hyperenerginen duracelpupu, jossa ei ole Off-nappia. Luonteeltaan Nala oli hyvin tyypillinen sheltti: hieman varauksellinen, arka ja haukkui herkästi. Iän myötä suurinosa näistä piirteistä haihtunut, mutta Nala on edelleen varauksellinen etenkin miehiä kohtaan. Agilityä ajatellen, ei mikään maailman paras koira luonteeltaan, mutta tässäkin ikä ja kokemus ovat tuoneet helpotusta. Kun tarpeeksi kokemusta, ei pelko ota sijaa vaan etenee hyvin rohkeasti luottaen minuun.
Kisaamisen aloitimme syksyllä 2011, ensimmäisissä kisoissa ja ensimmäisellä radalla saimme keinusta niin huonon kokemuksen, että sen myötä tulleita kontaktiesteongelmia käsittelemme vieläkin. Toisella radalla Nala päätti olla suorittamatta pussia. Meinasin luovuttaa koko harrastuksen kanssa.
Toisissa kisoissamme 1,5kk myöhemmin teimme hyppyradalla ensimmäisen Voittonollan ja ensimmäinen Luva irtosi. Epätoivo kaikkosi hetkeksi.
Pidimme kisataukoa kevääseen, jotta saisimme keinun kuntoon ja keinun tuoman pelon myötä myös A-este ja Puomi kokivat kolhuja. Nala ei siis suostunut menemään metriä lähemmäksi keinua ja puomille meni vain jos huomasi, ettei se ole keinu. A:ta rakasti, mutta jos oli "vieras" A, eli minkä tahansa muun kuin oman seuran, ei suostunut aina menemään ja jos meni, oli hyvin varovainen.
Treenasimme 2011 syksystä 2012 huhtikuulle ACE:lla. Keinuongelma jylläsi, omistaja oli hirmu vihainen ja stressaantunut koko lajista, into lajista välillä katosi kokonaan.
Toukokuussa kävimme kisaamassa, kohelsimme kaikki kontaktit, mutta saimme yhden 5virhepisteen ja siitä kolmostuloksen Agiradalta ja yhden voittonollan Hyppyradalta. Muut radat hyllyjä.
Hyppyradat antoivat uskoa jatkaa lajia...
Kesäkuussa olimme Agirodussa ja se räjäytti pankin! Siitä lisää seuraavassa viestissä :)
Lemmikkipolun One I Adore, väriltään soopeli, säkä 39,5cm.
Nala on yliaktiivinen ollut pennusta asti, sellainen hyperenerginen duracelpupu, jossa ei ole Off-nappia. Luonteeltaan Nala oli hyvin tyypillinen sheltti: hieman varauksellinen, arka ja haukkui herkästi. Iän myötä suurinosa näistä piirteistä haihtunut, mutta Nala on edelleen varauksellinen etenkin miehiä kohtaan. Agilityä ajatellen, ei mikään maailman paras koira luonteeltaan, mutta tässäkin ikä ja kokemus ovat tuoneet helpotusta. Kun tarpeeksi kokemusta, ei pelko ota sijaa vaan etenee hyvin rohkeasti luottaen minuun.
Kisaamisen aloitimme syksyllä 2011, ensimmäisissä kisoissa ja ensimmäisellä radalla saimme keinusta niin huonon kokemuksen, että sen myötä tulleita kontaktiesteongelmia käsittelemme vieläkin. Toisella radalla Nala päätti olla suorittamatta pussia. Meinasin luovuttaa koko harrastuksen kanssa.
Toisissa kisoissamme 1,5kk myöhemmin teimme hyppyradalla ensimmäisen Voittonollan ja ensimmäinen Luva irtosi. Epätoivo kaikkosi hetkeksi.
Pidimme kisataukoa kevääseen, jotta saisimme keinun kuntoon ja keinun tuoman pelon myötä myös A-este ja Puomi kokivat kolhuja. Nala ei siis suostunut menemään metriä lähemmäksi keinua ja puomille meni vain jos huomasi, ettei se ole keinu. A:ta rakasti, mutta jos oli "vieras" A, eli minkä tahansa muun kuin oman seuran, ei suostunut aina menemään ja jos meni, oli hyvin varovainen.
Treenasimme 2011 syksystä 2012 huhtikuulle ACE:lla. Keinuongelma jylläsi, omistaja oli hirmu vihainen ja stressaantunut koko lajista, into lajista välillä katosi kokonaan.
Toukokuussa kävimme kisaamassa, kohelsimme kaikki kontaktit, mutta saimme yhden 5virhepisteen ja siitä kolmostuloksen Agiradalta ja yhden voittonollan Hyppyradalta. Muut radat hyllyjä.
Hyppyradat antoivat uskoa jatkaa lajia...
Kesäkuussa olimme Agirodussa ja se räjäytti pankin! Siitä lisää seuraavassa viestissä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)