Nala aloitti ripulin edellisenä yönä ja mietin pitkään menenkö edes
kisoihin. Mutta koska koira oli hyvävointinen, söi ja joi, niin
ajattelin mennä ja katsoa jos koira väsähtää, lopettaisin heti. Noh,
voin sanoa, että koira ei todellakaan väsähtänyt! Vireet olivat
äärimmäisen korkealla ja kulki upeasti.
Kaksi ajatusta kisoihin ennen kisoja:
- onnistuneet puomin alastulot
- kisajännityksen voittaminen ja loistava kisafiilis.
Ensimmäisen ajatuksen kisoista sain heittää harakoille, eli puomit meni päin honkia. Kahdella agiradalla tehtiin puhtaat radat, mutta puomin kohdalla Nala hyppäsi ja molemmista kävelin ulos radalta. Voitte kuvitella ketutuksen määrää? Hidastin erään ohjaajan neuvojen mukaan ja toistin sanaa "Ota", mutta ei.. Nala käveli siihen asti kunnes kontaktiraja tulee ja hyppäsi. Ollaan treenattu ja treenattu ja treenattu, mutta ei auta. Pakko varmaan opettaa ihan pysähtymään kontakteille, koska ei tästä tule mitään. Keinu ja A menivät aivan loistavasti ja Nala teki aivan mahtavat keinut, mistä olin todella ylpeä!
Hyppyradat olivat tosi kivoja! Oli tekemistä ja kiirettä ja irtoamisia ja mielenkiintoisia estekulmia. Söhelsin vain molemmilla. Toisessa en kerennyt tarpeeksi nopeasti esteelle ja Nala meni hieman kierroksille ja jäi minua komentamaan esteen eteen ennen kuin hyppäsi. Toisella kertaa en ottanut Nalan nenästä kiinni hankalassa kohdassa ja karkasi väärälle esteelle. Muuten loistava rata! Olin hirmu ylpeä muutenkin kaikesta mitä teimme. Radat sujuivat hienosti eikä kaduta mikään. Ainoastaan harmittaa nuo puomit, sillä niihin ollaan nähty todella paljon vaivaa ja aikaa. Pakko varmaan alkaa komentamaan Nalaa siinä alastulolla, vaikka sanotaan ettei mitään negatiivista saisi sanoa kentällä koiralle, mutta ei se varmastikaan muuten opi.
Näillä fiiliksillä kisatauolle, mahtavaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti