Tänään saimme tehotreeniä putkille tehtyä omalla kentällämme. Sain lähetettyä Nalan kaukaa yhden esteen takaa jo putkelle, mikä on meidän mittakaavassa aikamoinen irtoaminen!! Jos saisi Nalan tajuamaan, että kun huudan putkeen niin syöksy täysiä sinne, äläkä epäröi.. näistä epäröinneistä on meille koitunut 5-virhepistettä kolmella kisaradalla mikä on äärimmäisen raivostuttavaa. Niistä alkaa muodostua pienen pieniä mörköjä itselle: kun radalla on u-putki ylireagoin ohjauksissa ja Nala hämmentyy ja menee helpommin vielä ohi. Minkäs teet, sitä vain olettaa tekevänsä oikein siinä tilanteessa, missä ehdit reagoida vain hetken.
Treenasimme tänään myös kepeille menoa niin, että itse seisoin jo puolessa välissä keppejä kun Nala oli suorittamassa u-putkea. Ohjasin Nalan aloittamaan kepit ja tattadaa!!!! Hienosti meni! Olin hirmuisen ylpeä tyttösestä. Lisätreeniä vielä teimme keinulla, koska kisoissa Nalalta meinasi HIEMAN unohtua "ota" -käskyn merkitys.. tosin se voipi johtua myös siitä, ettei minulla ollut naksua, en tarpeeksi painottanut käskyä (uusi käsky kun on) ja en odottanut loppuun Nalan oikeaa suoritusta.. omia mokia ja ihan liikaa. Siitä päästäänkin seuraavaan juttuun nimittäin lähtöluettelot ja aikataulut tulivat ensi lauantain Pieksämäen kisoihin. Emme onneksi ole aloittamassa rataa. Se ei jostain syystä ole meidän juttu. Paljon mukavampaa on vasta viimeisien joukosta startata, sillä kerkeän hyvin käymään radan vielä mielessäni läpi kunnolla ja tsempata Nalaa. Ongelmakohdiksi voipi tulla uusi kenttä ja uudet kontaktiesteet, sekä uudet putket... torstaina lähdemme taas huomattavasti parempien oppiin ACElle, joten siellä jos voisimme treenailla niitä kaikkia alueita missä olemme huonoja.
Jotenkin vain aina tuntuu, että me ollaan ihan älyttömän huonoja. Vaikka me tehdään hyviä ratoja ja viime aikoina saatu joka radalta tulos, ollaan silti hitaita ja vasta ihan alussa kaikessa. Tai siltä tuntuu.. kaikki muut tuntuvat olevan niin paljon parempia, nopeampia ja taitavampia kuin me. Ihan kuin me ei edes ansaittaisi 3.luokkaan pääsyä. Enkä usko, että me siellä menestytään, mutta olisihan tuo ihan kiva sinne päästä. Se toisaalta innostaa ja toisaalta pelottaa. Ristiriitaisia olotiloja tämän takia. Toivottavasti me joskus vielä oikeasti ansaitaan se meidän paikkamme siellä ja päästään sinne :). Nyt hyvillä fiiliksillä vain Pieksämäelle! Tavoitteet on jo ylitetty syyskuun kisoissa yllinkyllin! Kuka olisi odottanut meiltä 3-luvaa kaksista kisoista? Niinpä, ylpeitä saamme olla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti