Pakko oli kirjoittaa meidän viikonloppuisesta kohelluksesta kun vettä syvästi paheksuva shelttimme päätti käydä kokeilemassa, miltä tuntui humpsahtaa järveen. ;)
Nalahan oppi edesmenneeltä isosiskoltaan Nugalta vesipelon. Tai ei se oikeastaan pelko ole vain inho, syvä sellainen. Muutenkin neiteinä tunnetut koirammehan vihasivat vettä yli kaiken (lätäköt ja vesisade olivat todella kammoksuttavia). Kaikista huvittavinta tässä oli se, että Nuga myöntyi viimeisenä kesänään viime vuonna uimaan niin, että tuli syliin (kyllä, luitte oikein, syliin 26kg koira) kun hänet laiturilta lähetin rantaa kohti. Ilme koiralla kertoi kaiken: olihan se kivaa kun sen osasi, mutta yleisen neiteyden tähden sitä piti tietenkin asiasta valittaa. Parasta molemmille tytöille oli uimareissujen jälkeen kuivausprojekti. Eli hirmuisten villipentukohtausten jälkeen, jolloin juostiin rantaa pitkin täysillä ja ulistiin epämääräisesti, pyörittiin ihanassa hiekassa ja käytiin sen jälkeen pyyhkimässä hiekat lähimmän ihmisen jalkoihin. Nugakin isona koirana halusi vartavasten mennä ihmisten jalkojen välistä, jolloin kaikki hiekat, mitä haalittiin maasta oli ihmisten (niiden ilkeiden, jotka kehtasivatkin koirat kastella) jaloissa ja pyyhkeissä. ;)
Nala humpsahti eilen kerran laiturilta veteen, kävi kerran "vahingossa" testaamassa kahlaamista vedessä ja kun katiska viskottiin veteen, koira tipahti kiveltä veteen vielä uudestaan. Villipentukohtausta katsellessa tuli kova ikävä Nugaa ja kyynel jos toinenkin pääsi. Nuga piti huolen ettei hiljaisesta kesäpäivästä saanut nauttia veden lähellä. Hän ääntelehti kovasti colliemaiseen tapaan ja jokainen veteen menijä, sai todella murhaavia katseita koiralta: kehtaattekin harrastaa uintia, hyvin paheksuttavaa! Nugan takia tiedettiin, jos joku oli liian lähellä rantaa ja jos joku yrittikin harrastaa niin kurjaa harrastusta kuin uiminen. ;)
Nala näytti viikonloppuna miten mukavaa oli pyydystää veden pinnalta keppejä ja kaikkea muuta roskaa, mitä lapseni sinne heittelikin. Lehdistä, heinistä ja kävyistä lähtien. Joten ehkä me saamme vielä uintikaverin tuosta sheltistä, joka ei välttämättä vieläkään ymmärrä sitä, minkä takia vesi olikaan niin kamalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti