Pienten tietoteknisten ongelmien ja motivaatiopuutoksen jäljiltä jäi monta viikkoa välistä tekstiä. Olemme treenailleet sunnuntaisin hyvinkin aktiivisesti, mutta muuten arki on vienyt voimansa ja olen keskittynyt seuran hallituksen töihin. Vaikkakin työmääräni on ollut pieni, olen sitä miettinyt ja pohdiskellut senkin edestä. Mukava saada joku työ kohta kotiin jäämisen seuraksi!
Nala on kerännyt puolen vuoden sisällä itsellensä välillä järkkymättömän jääräpäisyyden ja itseluottamuksen, joka on ihan pelästyttänyt omistajan ja ennen kuin tajusin mistä on kyse, se herätti myös aika paljon ahdistusta agilityyn. Nyt kun tajunnut mistä nämä kaikki ongelmat ovat tulleet, osaa taas ajatella asiaa ihan toiselta kantilta. Ahdistus agilityä kohtaan on olemassa, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtävän monen yhtälön tehneen epätoivon taas eränlaiseksi erävoitoksi ja toivon nyt kesän myötä taas asioiden helpottuvan monella tavalla.
Monta asiaa on tapahtunut ja kun taas kerran on luvassa äitiysloma, odotan suurella innolla ja vielä suuremmalla rakkaudella niitä hetkiä kun pääsen vauva-arjesta hetkeksi agilityn pariin. Monen monituista päivää ja iltaa ollaan jouduttu taistelemaan erilaisia tuulimyllyjä vastaan ja nyt kun saimme perheen terveyden siihen kuntoon, että voimme taas ajatella asioita eteenpäin ja odotan vain niin kovasti treenejä omalla kentällä. Kärpäset kiuasavat, hiki valuu, nurmikko tuoksuu, välillä treenaillaan kaatosateessa ukkosella ja välillä 30 asteen helteissä.
Ensimmäiset oman kentän treenit kävin tekemässä sunnuntaina. Ja johan oli hauskaa, kunnes Nala keksi, ettei tee rengasta kunnolla kuin toiselta puolelta?!!? Eli kun toiselta puolelta tein, lähti oikein mallikkaasti monella eri tavalla suoraan renkaan rengas osan läpi, jopa lähettämältä metrejä takaa. Kun vaihdoimme puolta (renkaan toiselle puolelle), koira päätti "oikaista" sivusta niin, että hyppäsi kyllä, mutta renkaan narujen yli. Pari keskustelua kirosanojen kera kävin koiran kanssa ja jutella mitenkä se este nyt menikään. Kunnes tajusin, että Nala kokeilee: mitä tapahtuu jos hän ei teekään niin kuin pitäisi. Tämän olen huomannut myös muissa esteissä, kun koiralla vireongelmaa ja tarvetta tehdä niin kuin itse haluaa. Yhdistin siihen, että Nala on kasvanut koirana puolen vuoden yksinolon aikana niin, ettei enää menekään miten helpompi on vaan haluaa uhmata välillä inhottavaa omistajaa, joka vain treenaa tyhmää rengasta ;). Joten nyt jälkikäteen voin vain hymyillä ja mietin miten saisin vireen pysymään myös näillä ei niin kivoilla esteillä. Miten saada koiralle se into joka ikiselle esteelle.
Meinasin jo, että hommaan Nalalle kaverin, kunnes monen keskustelun jälkeen totesin, ettei Nala tarvitse sitä koirakaveria. Minä kuvittelen Nalan tarvitsevan. Nala on niin itsekäs pikku pirulainen, että haluaa huomiota ihan oman osuudensa meiltä ihmisiltä, että hän on hyvin tyytyväinen tästä kun me vain huomioimme häntä tarpeeksi. Oma pikku huomionkipeä pikkukakara ;) niin rakas sellainen!
Kesän lämpöjä odotellessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti